Hyvä äiti

Viime kerrasta onkin jo aikaa, kun tänne kirjoittelin. Monena päivänä on ollut suunnitelmissa, että avaan tietokoneen ja päivittelen kuulumisiani tänne blogin puolelle, mutta jotenkin välillä jopa tietokoneen avaaminen tuntuu ylivoimaiselta. Usein on tullut myös mietittyä, että mistähän sitä tällä kertaa höpöttelisi. Vaipoista? Oulun reissusta? Arjesta? Miten tyttö kehittynyt? Lopulta yksi asia on jäänyt mieleeni yli muiden. Hyvä äiti. Millainen on hyvä äiti? Romuttuuko yhden virheen jälkeen hyvän äidin titteli?

Jokainen äiti haluaa olla lapselleen hyvä äiti. Meillä on monenlaisia kokemuksia ja tottumuksia jo omasta lapsuudestamme mikä on oikein ja mikä ei. Kun toisessa perheessä sängyllä hyppiminen on sallittua, voi toisessa perheessä se ollakin ankarasti kiellettyä. Noh, oma naperoni ei sentään vielä sängyllä pompi, kun ei osaa hallitusti vielä edes päätänsäkään kannatella.

Kävin tuossa eräänä päivänä kaupassa ja ostoksieni seassa oli yksi siideri. Ostoksia oli niin vähän, että olin kaupassa kasannut ne vaunujen päälle, joten jokainen vaunuja katsonut asiakas sekä myyjä kyllä näki tuon siiderini. Jotenkin itselleni tulee päähän ajatus: "Mitähän toi aattelee nyt, kun mulla on siideri tos ja mul on pieni vauva. Varmaa aattelee, että oon joku juoppo yh-äiti. Huono äiti." Tosiasiassa kaikki tuo mölinä on vain pääni sisäistä hölmöä ajattelua, tuskin ketään ulkopuolista oma elämäni paljoa kiinnostaa.

Oulussa ihana ystäväni kävi meitä moikkaamassa <3

Entä jos jotakin sitten kiinnostaa? Aina löytyy niitä kukkahattutätejä, jotka niin mielensä pahoittavat muiden tekemisistä. Junamatkallani Lahdesta Ouluun kuuntelin käytävän toisella puolella olevia mammoja, jotka kovaan ääneen keskustelivat. Olimme lapsivaunussa, joten lasten ääniltäkään ei voitu välttyä; olihan siellä kuitenkin ala-asteikäisestä lapsosesta omaan kuukauden ikäiseen naperoon. Yläkerrassa oli lasten leikkitila. Mammat pohtivat yhdessä jokaisen lapsen ikää ja kommentoivat kaikkien tekemisiä. Otin lapseni syliin ja aloin imettämään. "Voi toista, taitaa olla ruoka-aika. Onpa se pikkuinen." Myöhemmin lähdin vaihtamaan vaippaa, ja ilokseni heti vaipanvaihdon jälkeen tyttö päätti tehdä kakat. Uudestaan vessaan siis. "Hetken kun tuo äiti olisi odottanut niin olisi säästynyt toiselta vessareissulta." Muidenkin lasten meluja sun muita he kovasti valittivat, ja lopulta he päättivät vaihtaa toiseen vaunuun. Mielestäni lapset saavat pitää ääntä ja siitä on turha nipottaa.

Mielessäni käy myös usein se, kuinka nuori äiti olen ja mitä joku saattaa siitä ajatella. Mutta miksi itse pohdin mitä muut minusta ajattelevat? Ehkä haluankin olla toisten silmiin hyvä äiti, mutta loppujen lopuksi ulkoinen habitus ei kerro oikeasti sitä olenko hyvä vai en. Olen päättänyt pyrkiä olemaan ajattelematta omaa elämää muiden silmin. Eri perheissä on eri kulttuureita ja eri määrä lapsia. Toisessa perheessä on yksi aikuinen kun toisessa kaksi. Toisen perheen vanhemmat ovat rikkaita ja toisessa perheessä eletään Kelan tuilla. Kaikki nuo vaikuttavat siihen, millaisia sääntöjä perheessä on ja siten myös siihen miltä perhe näyttää ulospäin. Ja samoin äiti. Helposti ajatellaan, että tatuoitu, monia lävistyksiä ottanut hiukset mustiksi värjännyt nainen olisi jotenkin niin huono äiti, kun vertaa naiseen, joka on ns. luonnollisen näköinen. Mutta haloo?! Jokaisella on oma tyylinsä esimerkiksi pukeutua, eikä se tosiaankaan kerro mitään millainen henkilö on äitinä.

Tyttösestä on tullut niin iloinen veijari!

Kävin eilen juhlimassa alkoholin merkeissä ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Tuostakin sain kommentin, josta rivien välistä pystyin lukemaan, että eihän noin pientä, alle kaksi kuukautta vanhaa vielä saa jättää juhlimisen takia hoitoon. Kukin taplaa tyylillään, mutta kun lasta hoitaa 24/7 eikä perheessä ole isää, tarvitsee yksihuoltajaäiti välillä omaa aikaa poissa kotoota. Nollaamista, jotta jaksaa taas.

Vastataan nyt omaan kysymykseen, jonka alussa nostin ilmoille. Millainen on hyvä äiti?

Hyvä äiti ajattelee aina lapsen parasta.

Hyvä äiti on rakastava.

Hyvä äiti on lapsen tuki ja turva. 

Kävimme viikko sitten rippijuhlissa, viikon päästä onkin ristiäiset!

Niin! Yhden virheen jälkeen ei tosiaankaan romuta hyvän äidin titteliä. Ei edes kymmenen virheen jälkeen. Jokainen tekee virheitä ja virheistä oppii. Joskus täytyy tehdä kaikki kantapään kautta, jotta voi olla hyvä.

-mira-