Sinä pystyt siihen!

Jokainen aina välillä toivoo, että joku taputtaisi olkapäätäsi tai halaisi ja sanoo: "Sinä pystyt siihen!" Emme ole syntyneet kultalusikka suussa ja sankariviitta selässä hoitamaan kaikkea täydellisesti. Välillä me teemme virheitä, aina ei jaksa ja joskus tuntuu että kaikki kaatuu niskaan.

Tänään minulla oli juuri sellainen päivä, että olisin ollut enemmän kuin kiitollinen, jos talossa olisi mies, joka välillä olisi ottanut tuon kitisevän kolmikuisen tyttären syliin ja sanonut minulle, että mene nukkumaan. Tänään koin sen mitä en vain reilu kolme kuukautta sitten osannut kuvitellakaan. Päätä särki, mahaan sattui, oli kuuma ja kun parvekkeen oven avasi tuli kylmä. Tyttö kitisi jos laitoin pois sylistäni. Hän nukkui todella vähän, joten omaa aikaa en saanut. Kun Minea viimein nukahti, sain käytyä vessassa ja laitettua pyykit koneeseen. Hetken istuin sohvalla, kunnes tyttäreni vaati jälleen huomionsa. Kaiken lisäksi väsymys painoi. Olin henkisesti loppu.

Tytön iltapäikkäreiden jälkeen päätin, että tämä päivä viedään kunnialla loppuun. Yhdessä köllöttelimme sängyssä, juttelimme, leikimme ja söimme. Päätin mielessäni, että minä pystyn ja jaksan. Tiesin noin vuosi sitten raskaustestin tehneenä mitä tuleman pitää; elämäni tulisi muuttumaan monen asian suhteen. Tänä iltana katsoin tytärtäni ja hän hymyili minulle. Tuona ihanana hetkenä tajusin miljoonannen kerran, että olen tehnyt elämääni jotain kultaakin arvokkaampaa. Olen saanut tytön, jota voin rakastaa sydämeni kyllyydestä eikä kukaan sitä rakkautta voi viedä pois. Vaikka välillä arki potkii takaraivoon niin tiedän että huomenna on taas parempi päivä. Joka ilta katson tyttöäni hänen nukkuessaan ja olen onnellinen hänestä.

Näihin aikoihin monella on alkanut koulu tai lomat loppunut ja töihin palattu. Haluan siis kaikille sanoa: SINÄ PYSTYT SIIHEN! Oli seuraava projektisi sitten lapsen hoitaminen, koulunpenkin kuluttaminen, leivän ansaitseminen tai vaikka nuo kaikki, uskon sinun pärjäävän! Etsi kaikesta huonostakin se hyvä puoli, niin saat elämästäsi paljon positiivisemman!

-mira-

Mietteitä kasvatuksesta

Viimepäivinä on väkisin tullut mietittyä, että miten sitä haluaa omaa lasta kasvattaa. On tietenkin asioita, joista omasta lapsuudesta olen jäänyt paitsi ja joita haluan antaa ja opettaa lapselleni, mutta myös asioita joita en missään nimessä halua tytön kokevan tai oppivan. Pari tuttavaani on sanonut, että tytöstä voisi tulla laulaja, nyrkkeilijä, presidentti tai tanhutanssija. Mutta mitä itse haluan? Kun lapsi on tarpeeksi vanha, niin mitä harrastusta sitä lähdetään kokeilemaan?

Itse olen lapsena kokeillut jos jonkinmoisia harrastuksia. Sulkapalloa tuli pelattua yhdeksän vuotta, vuoden taisin pianoa soittaa ja käsityökerhossa olin pari vuotta. Myös akrobatiaa, näyttelemistä, hiihtoa ja kuvataidetta on tullut harrastettua. Pihalla ollaan heitelty frisbeegolfia, pelattu jalkapalloa ja  kokeiltu lentopalloakin (jota en vieläkään osaa..pitääkö sen pallon oikeasti sattua käsiin?!).

Miten minusta on tullut minä? Nykyään en harrasta edellisistä mitään. Onko se oma juttu jäänyt keksimättä? No, tuota kautta päädyin miettimään tyttöäni, joka kuitenkin tulee kasvamaan vaipoista pois ja ehkä jossain vaiheessa on alettava ohjaamaan siihen "oikeaan" suuntaan elämässä. 

"Haluan, että Mineasta tulee ylioppinut ja saa hyvän ammatin. Myös jossain harrastuksessa vertaansa vailla!" Niin sitä tässä jo hiljaisina hetkinä miettii. Monen lapsen elämän suuntaan vaikuttaa myös vanhempien varallisuus. Huippuratsastajia tai jääkiekon pelaajia tuskin tulee rutiköyhistä perheistä ja tarviihan niihin lukiokirjoihinkin rahaa. Vaikka Minean isän kanssa emme olekaan samassa taloudessa, olemme päättäneet antaa kaiken mahdollisen tukemme tytön elämiseen, onhan hän meille kultaakin arvokkaampi.

"Mineasta tulee rehellinen, tunnollinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva tyttö. Karkkia syödään vain karkkipäivänä." Sitä tulee välillä vierestä katsottua muita perheitä ja lapsia ja mietittyä olikohan tuo nyt oikein, itse olisin sen tehnyt ainakin paljon paremmin. Pikkuhiljaa Mineakin alkaa jo syömään muutakin kun rintaa, ja on jo aika alkaa miettiä esimerkiksi ruokavaliota. Ei joka päivä mäkkisafkaa syövä lapsi jaksa ja voi niin hyvin kuin terveellisesti lautasmallin mukaisesti syövä, mutta eikös välillä saakin syödä mättöruokaa? Lapsi oppii sen mallin miten perheessä vanhemmat toimivat. Tämän vuoksi ainakin itse olen päättänyt pyrkiä pikkuhiljaa pois siitä "opiskelijaelämästä" ja parin leivän ja makaronin sijasta päivällä voisi syödä salaattia, perunaa ja hedelmiä. Samoin omaa liikkumista voisi lisätä, jotta lapsikin sitä voisi alkaa rakastamaan. Jääkaapin ja sohvan välinen urheilumatka ei taida riittää hyvään yleiskuntoon..? 

Käytöstavoista olenkin lukenut monesta eri yhteydestä sosiaalisesta mediasta. Varsinkin vanhemmat ihmiset mollaavat lapsia ja heidän vanhempiaan, mutta mielestäni heidänkin olisi hyvä katsoa omaa lapsuuttaan. Kyllä naapurin omenapuusta on 50 vuotta sitten varastettu ihan samalla tavalla omenoita kuin tänäkin päivänä. Tietenkin itse pyrkii siihen "täydelliseen lapseen", mutta lapset ovat lapsia ja keksivät metkuja. Kunhan aikuisena osataan käyttäytyä.

Minea on löytänyt kielensä ja sitä onkin kiva

näyttää äidille!

Tästä sekavaakin sekavammasta tekstistä haluan tuoda yhteenvetona seuraavan: lapsien kuuluu antaa kokeilla rajojaan, erilaisia harrastuksia ja kokea pettymyksiä, jotta heistä kasvaa niitä paljon puhuttuja "kunnon kansalaisia". Sitä en tiedä mikä tekee kansalaisesta kunnollisen, mutta sekin taitaa olla aikalailla mielipidekysymys. Vanhempien on hyvä pitää rajat, mutta osata joustaa myös tarpeen mukaan. Tukeminen on lapselle todella tärkeää. Muistetaan kehua lapsiamme! 

-mira-

Arjen pelastajat

Ajattelin listailla asioita, jotka tekevät meidän arjestamme helpompia ja mitkä taas voi jättää unholaan.

Puhdistuspyyhkeet ovat paras asia, jonka tiedän. Niillä saa pyyhittyä kätevästi rähmät silmistä ja siistittyä vaippa-alueen. Liikenteessä ollessa omat kädet on kätevää pyyhkäistä kosteisiin liinoihin, kun pitäisi jotain syötävää napostella nassuun tai muuten vai likaantuneet kätöset olisi saatava siisteiksi.

Taitettava hoitoalusta tuli vaunusetin mukana ja kulkee myös meillä aina joka paikassa. Yleisillä paikoilla hoitohuoneissa on yleensä vain kova taso, joten vauva on miellyttävämpi laskea ensinnäkin omaan alustaan hygieniasyistä, mutta se on myös pehmeämpi.

Huppupyyhe on paljon parempi vauvalle kuin normaali pyyhe. Kummatkin tietenkin kuivaa lapsen, mutta kun vauvan nostaa kylpyammeesta, on kätevää laittaa ensitöikseen huppu päähän niin saa pyyhkeen pysymään ipanalla päällä paremmin. Tämä varsinkin, kun yksin pääsääntöisesti tyttöä kylvettelen, eikä ketään ole ottamassa vauvaa vastaan.

Muovifrotee sängyssä on pakollinen. Itselläni se on mukavuussyistä lakanan alla, mutta kaikki kuolat ja pulautukset jäävät siihen, eivätkä jatka matkaa petauspatjaan asti. Vähentää pyykkiä ;)

Liivinsuojukset oli oman päiväni pelastaja ja on vieläkin, jos johonkin lähden ilman vauvaa. Kyllä välillä hävetti, kun rintaliivien ja paidan läpi pursusi maito ja rintojen kohdalla paistaa märät läntit. Tämä siis mikäli niitä ei ollut muistanut laittaa :D Oma maidon tuotanto on meinaa aika runsasta!

Meille turhia kapistuksia:

Tutti. Minea ei syö millään tuttia, vaikka siihen on koitettu opettaa jo pari kuukautta. Synnärillä meille sanottiin, ettei tuttia saisi kolmeen ensimmäiseen viikkoon käyttää ja kysyimmekin sitten neuvolatädiltä että miksi. Tutin käyttö rintaa imevällä voi alussa tehdä ongelmia imuotteeseen kun rinnasta syödään. Mutta meidän tyttö on löytänyt sormet ja niiden imemistä onkin sitten vaikeampi saada lopettamaan. Täten myös tuttinauha on meillä turha.

Unipussia minulle suositeltiin, ja ostinkin sellaisen kerran kirpputorilta kun halvalla löytyi. Tajusin vasta tytön ollessa kaksi kuukautta, että ainii sellainenhan meiltä löytyy. Päätin kokeilla sitä parina yönä, mutta itse koen sen jotenkin hankalana ja pidän enemmän peitosta. Toisaalta kesällä meillä on makuuhuoneessa ollut todella kuuma ja tyttö olisi varmaa unipussissa tukehtunut kuumuuteen. Talvella voisikin ehkä toimia.

Sinkkivoide sekä talkki on jäänyt meiltä tähän mennessä lähes käyttämättä. Kerran niitä olen vaippa-alueen punoitukseen laittanut, mutta mielestäni sen ihon saa pidettyä hyväkuntoisena ihan vain antamalla ilmakylpyjä (olemalla hetken ilman vaippoja ja antaa alapään tuulettua) sekä vaihtamalla vaipan tarpeeksi usein. Myöskään mitään vauvalle tarkoitettua pesuainetta en ole kertaakaan vielä käyttänyt; synnärillä ja neuvolassa toitotetaan lapsen ihon pesuun riittävän ihan veden.

Hoitotason jätin ihan tarkoituksella ostamatta, sillä asunnossani ei olisi sille ollut edes tilaa. Hoitoalustan voi helposti siirtää paikasta toiseen ja meillä sen pääpaikka onkin pesukoneen päällä.

Tuossa nyt joitakin mitä MEIDÄN arkeemme kuuluu ja mistä olemme luopuneet. Tietenkin vaipat, harsot, vaunut ja turvaistuimet ovat tärkeitä, mutta ne nyt ovat aika itsestään selvyyksiä.

-mira-

Ja nimekseen hän sai..

Hupsista! Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa, mutta meillä on riittänyt tekemistä niin paljon, että kirjoittaminen on jäänyt. Silloin kun olen saanut tyttösen nukkumaan ja itse takapuolen sohvan nurkkaan, niin laiskuus on ottanut vallan ja mielessäni olen sanonut: "Kirjoitan sitten huomenna." Tässä talossa huomenna on muutenkin joskus hiukan venyvä käsite: "Siivoan tuon sitten huomenna" "Huomenna käyn kaupassa" Todellisuudessa siivousurakka venyy usein viikon päähän ja kaupassa käynnin sijasta tyhjennänkin pakkasta.

24.7.2016 tyttömme sai nimekseen Minea Elisabet Christina. Ristiäiset vietettiin Nastolan Seurakunnan tiloissa ja meitä juhlijoita oli noin 20. Eräs tuttavani teki meille voileipäkakut ja itse väkersin täytekakun. Sen leipominen meni tietenkin viimeiseen hetkeen ja monen vuoden takaa tuttu resepti päättikin sitten jotenkin temppuilla ja sen kakun leipominen vaan venyi kohti yömyöhää. Mutta kakku saatiin pöytään ja maistui vieraille :D Juhlissa tärkeintä olikin meidän juhlakalumme, Minea. Ennen kastetilaisuutta, 15 min ennen sen alkua, päätti tämä ipana tehdä kakat. Isot kakat. Siinä vaiheessa kiitin Luojaa, ettei kastepuku ollut päällä, sillä sitä kakkaa oli joka paikassa. Noh isimiehen kanssa yhteistuumin saimme tytöllemme puhtaan pyllyn ja kastemekon päälle ja pääsimme aloittamaan tilaisuuden. Minea tosin ei oikein ollut innokas kuuntelemaan mitään jorinoita, vaan päätti itkeä koko tilaisuuden viimeistä virttä lukuun ottamatta, jolloin hän olikin siskoni syliin nukahtanut. Kummeja Minea sai neljä; oman siskoni ja isän veljen sekä molemmilta yhdet kaverit.

Juhlat oli juhlittu ja oli paluu arkeen. 2 kuukauden iän etappina oli neuvolakäynti, jossa neuvolatäti totesi tytön kasvavan niin käyrien mukaisesti, kun lapsi vaan voi kasvaa! ..jostain kumman syystä Minea on päättänyt tyhjentää suoltaan aina mielestäni hiukan huonoon aikaan, sillä myös neuvolatädille oli näytettävä, kuinka hyvin vatsa toimii. Minea sai myös ensimmäisen rokotteensa; suun kautta annettavan rotavirusrokotteen. 3kk neuvolassa tuleekin sitten piikit kankkuun.

 

Päätimme lähteä sitten Ouluun sukuloimaan. Olimme yötä Minean tädin ja serkun luona ja tarkoituksemme oli tulla viiden päivän jälkeen torstaina takaisin, mutta kalliiden junalippujen vuoksi kotiintulo alkoi venymään perjantaiksi, lauantaiksi ja lopuksi sunnuntaiksi. Sunnuntaina olimme jo matkalla juna-asemalle kun päätin junalippua metsästää kännykästä ja aloin ääneen kertaamaan sen tietoja. Tuolloin Minean isä tokaisi, että ei nyt ole 6.8 vaan 7.8. Olin siis ostanutkin edelliselle päivälle junalipun. Pikasoitto iskälle, että lainaisiko rahaa loppukuusta kun nyt ollaan hiukan jumissa Oulussa ja rahaa meneekin yllättävän paljon. Pääsimme kotiin 10.8 ja hyvä etten kotisohvalle päästyäni onnenkyyneleitä vuodattanut; tuntui se vaan niin ihanalta olla puolentoista viikon reissulta kotona. Ja mukavaahan meillä kyllä Oulussa oli! Kävimme katsomassa esteratsastustuntia, shoppailemassa Oulun Ideaparkissa, eksyinpä jopa Oulun keskustassa, joka ennen mulle ollut kovin tuttu. Tietyömaat ja uusi kauppakeskus hieman sekoitti päätäni :D Tietenkin Oulun mummulassa kävimme pariinkin kertaan. Vietimme myös "nuoremman sukupolven grilli-iltaa", johon osallistui Minean sukulaisia tädistä setään ja serkkuun.

Ihanat viikot siis takana ja nyt eletään jo elokuuta. Hurjaa kuinka aika meneekään niin nopeasti! Tässä kuussa Minea onkin jo 3kk!

Me vietetään tässä nyt pari rauhallista päivää kotona, mutta lähdemmekin siskoni luokse pariksi viikoksi jo viikonloppuna. Onneksi sentään olemme saman kaupungin sisällä :D

-mira-