Pohjosen tyttö

Moikka!

Taas olen ylpeä itsestäni, kuinka usein oon jaksanut tänne kirjoitella, mutta minkäs laiskuudelle voi :DD

Viime kirjoituksen jälkeen on jälleen tapahtunut vaikka mitä! Kahden kuukauden Amarillossa työssäoppimisesta Oulussa asumiseen :D Amarillossa, Lahdessa, olin helmi- ja maaliskuun työssäoppimassa ja tykkäsin todella paljon, Ensimmäinen onnistunut työssäoppiminen sai mut uskaltamaan kysymään sieltä kesätöitä ja sen myös sain! Huomaan, että viihdyn paremmin tiskin toisella puolella baarissa, kuin tanssilattian puolella :Dd ,,ehkä joskus käyn vielä baarimikon koulutuksenkin! Työssäoppimisesta käteeni jäi anniskeluvastaavan paperit, ensimmäinen kunnon kesätyö sekä avoin mieli ravintola-alalle, mitä en jotenkin koskaan tullut edes ajatelleeksi. 

Nyt minut löytää vielä kolmen viikon ajan Oulusta. No, miten tänne päädyin onkin taas jälleen kerran aika mielenkiintoinen yhteensattuma. Kuten aina, kaikki kouluun liittyvä homma kannattaa jättää viimeiseen vihellykseen! Uusi jakso alkoi 1.4 ja tuona aamuna ei minulla ollut mitään tietoa missä vietän toisen työssäoppimiseni.. Olin kysellyt monesta yrityksestä paikkaa tuon edellisen viikon sisällä, mutta mitää muuta vastausta mistään ei tullut kuin, että et pääse työssäoppimaan. Tässä vaiheessa voisin myös ihmetellä, miten moneen paikkaan laitoinkaan viestiä ja soitin, mutta tähän päiväänkään mennessä en ole mitään vastausta saanut varmaan seitsemästä yritykestä! Mutta takasin edelliseen stooriin: kun en mistään paikasta mitään vastauksia saanut, aloin pikkuhiljaa turhautumaan ja ajattelemaan, että valmistumiseni tulee venymään. Valittelin tilannetta Miralle, rakkaalle kaimaystävälleni, ja tokaisin läpällä, että mä lähen kohta kysymään Oulun eri matkailuyrityksistä, olisiko mahdollista tulla työssäoppimaan kahdeksi kuukaudeski. No tyttöhän tuosta innostui ja sai mutkin ajattelemaan, että "hitsit kokeillaanpa onnea!" Soitin toiseen hotelliin ja saman tien sain varmistuksen, että mikäli majoituksen saan hoidettua niin paikka on mulle! Tässä vaiheessa olin pienenä tyttönä äitini kanssa aivan hämillään, että lähdenkö taas Ouluun! :DD Majoitusta etsin yhden vuorokauden, kunnes eräs kaverini täältä Oulusta vinkkasi, että kannattaa laittaa Facebookkiin Oulun puskaradioon viestiä. Viestin laitoin ja meni vain hetki kun sain kun sainkin kahdeksi kuukaudeksi majoituksen ja hyvältä sijainniltakin jopa! (: Asun nyt siis kahden samaa ikäluokkaa olevan jätkän kanssa saman katon alla! Ja kyllä, olen vähän hullu! XD Mukavaa on ollut ja tykkään todella paljon asua täällä ja olla Cumuluksessa työssäoppimassa. Haikein mielin ajattelen, että piakkoin pitäisi paluulippu Nastolaan ostaa..

Haikean fiiliksen tässä tekee myös se, että poikaystäväni asuu täällä Oulussa ja itse olen koko kesän noin 600:n kilometrin päässä. Tässä kolme viikkoa olen totutellut inttileskeyteen, joten eiköhän se kesäkin pärjätä! (: 

Mulla on ollut todella mukavaa täällä! Ei ole ollut yhtäkään tylsää päivää, sillä olen viettänyt päivät joko töissä tai uusien sekä vanhojen kavereiden kanssa! Viimeksi, kun muutin tänne Ouluun, taisi koti-ikävä iskeä jo parin viikon jälkeen ja lähdin ensimmäisellä mahdollisella junalla kotiin Nastolaan. Nyt ei ole käynyt mielessänikään, että olisin lähtenyt käymään kotiseudulla ja kuitenkin yli kuukauden olen täällä asustellut (: ,,tai sitten musta on tullut vaan iso tyttö :D

Mutta nyt pidemmittä puheitta mä suuntaan itseni takaisin sänkyyn, koska ihanan yskän ja hengenahdistuksien takia en viime yönä saanut unta ! ..illalla näenkin vihdoin kolmen viikkon intissä kiinni olemisen jälkeen rakkaan miekkoseni <3 

Hyvää kevättä! 

-mira-

Uskalsimpas taas aloittaa!

Hei!

Olen nyt lyhyen ajan sisällä kuullut pariltakin eri taholta, että Mira sun blogi oli niin hyvä, miksi et ole kirjoittanut nyt vähään aikaan!? No vastaus on se, että ajattelin ettei ketää nyt mun blogi voi kiinnostaa, mutta nyt ajattelin edes niiden parin kiinnostuneen ihmisen takia kirjoitella tänne uudestaan! (: Kiitos viimeisistä tsemppauksista Tuure ja Roosa! :)

Jos mua ja mun menneisyyttä ei joku tiedä niin sen voi lukea täältä. En pelkää olla kertomatta sitä kaikkea mitä olen kokenut ja toivonkin, että jokainen voisi jakaa omaa elämäänsä ja kokemuksia avoimesti. 

Nyt lyhyesti tämän hetkisestä tilanteestani! Asun Nastolassa omillani ja käyn matkailualaa Koulutuskeskus Salpauksessa, koska tosiaan muualle en päässyt. Käyn kahden vuoden koulutukseni nyt loppuun ja lähden varmaankin jatkamaan opiskeluja opettajaksi tai sosionomiksi. Avoimin mielin eteenpäin, koska tääkin koulutus, jossa nyt olen nii on loppujen lopuksi aika hieno paikka, koska olen saanut todella hienoja ystävä ja opin asioita, jota harva tulee koskaan oppimaan (:

Olemme uusien luokkalaisten kanssa käyneet kanta-asiakkaan tavoin Dublinissa viettämässä torstaisin vähän hauskaa ja muillekkin päiville on kyllä löytynyt syy juhlia; pikkujoulut, tj0, läksiäiset, muuten vaa ja sitä rataa :DD Meistä on tullu team Hyvät Tyypit ja meitä taitaa ollakin yhteensä 9 tyyppii :) Tän porukan takii jaksaa tulla kouluun, vaikka kuinka masentais tai jos Dublintain juhliminen on menny myöhäseksi. Okei, Dublintain jälkeen vain, jos kaikkien olo sen jotenki edes suosii :Dd

Heidi, minä ja Pinja <3

Meijän porukalla ei oo koskaa tylsää !! Kuvassa ei ole kaikkia `Hyviä Tyyppejä´

Noh koulun lisäksi on elämässä muutakin. Jonkin verran on tultu oltua yksin kotona ja mietittyä kaikenlaista hienoa ja ei niin hienoa. Joskus sitä miettii kuinka ihania ja rakkaita ihmisiä olen voinut saada ympärilleni. Omien vanhempieni ja siskon lisäksi tärkeitä elämässäni on perhekodin vanhemmat, tulihan niiden kanssa asuttua vähän yli 10 vuotta saman katon alla. Kaikki lapset joiden kanssa olen tullut siellä läheisiksi, eivät tule koskaan katoamaan sydämestäni. Kaikkein tärkeimmät ovat Miro, Roope ja ehdottomasti Elina. Ne on mulle niin tärkeitä ihmisiä, että heitä on aivan pakko kutsua sisaruksiksi. Näin tässä pari viikkoa sitten toisen veljeksistä, Miron. Edellisestä näkemisestä oli erinäisten syiden takia 2 vuotta ja olen todella onnellinen, että viimein sain taas tavata hänet! <3

ps. Tänää sain taas vähän iloa elämään, kun ostin lipun kohti Jyväskylää ja pääsen tapaamaan Elinaa taas pitkästä aikaa! (::

Teletappi ja lipputanko, rakas veli :)

Toinen asia mistä oon oikeesti kiitollinen on mun rakas tappelukaveri Kiia! Riitoja on, mutta eikös sanonta menekin, että et voi vihata ellet osaa rakastaa :) Tää tyttö on aina mun tukena, vaikka olisinkin kuinka tyhmä ja tekisin älyvapaita tekoja. Ei voi kukaan olla tärkeämpi. Kuka tarvii miestä ku on tällänen ihminen rinnalla :D

Mutta nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet! Katsotaan mihin joudun tänä vuonna tälläsen kattauksen kanssa :DD 

Mirat :DD <3

Ensi kerralla taidan laittaa tänne mun lyhyitä kirjoitelmia, joita oon kirjotellut kännykkään, kun vain sellainen fiilis on ollut :D

Näkemisiin ja Hyvää Uutta Vuotta 2015 nyt kaikille (:

-mira-