Uskalsimpas taas aloittaa!

Hei!

Olen nyt lyhyen ajan sisällä kuullut pariltakin eri taholta, että Mira sun blogi oli niin hyvä, miksi et ole kirjoittanut nyt vähään aikaan!? No vastaus on se, että ajattelin ettei ketää nyt mun blogi voi kiinnostaa, mutta nyt ajattelin edes niiden parin kiinnostuneen ihmisen takia kirjoitella tänne uudestaan! (: Kiitos viimeisistä tsemppauksista Tuure ja Roosa! :)

Jos mua ja mun menneisyyttä ei joku tiedä niin sen voi lukea täältä. En pelkää olla kertomatta sitä kaikkea mitä olen kokenut ja toivonkin, että jokainen voisi jakaa omaa elämäänsä ja kokemuksia avoimesti. 

Nyt lyhyesti tämän hetkisestä tilanteestani! Asun Nastolassa omillani ja käyn matkailualaa Koulutuskeskus Salpauksessa, koska tosiaan muualle en päässyt. Käyn kahden vuoden koulutukseni nyt loppuun ja lähden varmaankin jatkamaan opiskeluja opettajaksi tai sosionomiksi. Avoimin mielin eteenpäin, koska tääkin koulutus, jossa nyt olen nii on loppujen lopuksi aika hieno paikka, koska olen saanut todella hienoja ystävä ja opin asioita, jota harva tulee koskaan oppimaan (:

Olemme uusien luokkalaisten kanssa käyneet kanta-asiakkaan tavoin Dublinissa viettämässä torstaisin vähän hauskaa ja muillekkin päiville on kyllä löytynyt syy juhlia; pikkujoulut, tj0, läksiäiset, muuten vaa ja sitä rataa :DD Meistä on tullu team Hyvät Tyypit ja meitä taitaa ollakin yhteensä 9 tyyppii :) Tän porukan takii jaksaa tulla kouluun, vaikka kuinka masentais tai jos Dublintain juhliminen on menny myöhäseksi. Okei, Dublintain jälkeen vain, jos kaikkien olo sen jotenki edes suosii :Dd

Heidi, minä ja Pinja <3

Meijän porukalla ei oo koskaa tylsää !! Kuvassa ei ole kaikkia `Hyviä Tyyppejä´

Noh koulun lisäksi on elämässä muutakin. Jonkin verran on tultu oltua yksin kotona ja mietittyä kaikenlaista hienoa ja ei niin hienoa. Joskus sitä miettii kuinka ihania ja rakkaita ihmisiä olen voinut saada ympärilleni. Omien vanhempieni ja siskon lisäksi tärkeitä elämässäni on perhekodin vanhemmat, tulihan niiden kanssa asuttua vähän yli 10 vuotta saman katon alla. Kaikki lapset joiden kanssa olen tullut siellä läheisiksi, eivät tule koskaan katoamaan sydämestäni. Kaikkein tärkeimmät ovat Miro, Roope ja ehdottomasti Elina. Ne on mulle niin tärkeitä ihmisiä, että heitä on aivan pakko kutsua sisaruksiksi. Näin tässä pari viikkoa sitten toisen veljeksistä, Miron. Edellisestä näkemisestä oli erinäisten syiden takia 2 vuotta ja olen todella onnellinen, että viimein sain taas tavata hänet! <3

ps. Tänää sain taas vähän iloa elämään, kun ostin lipun kohti Jyväskylää ja pääsen tapaamaan Elinaa taas pitkästä aikaa! (::

Teletappi ja lipputanko, rakas veli :)

Toinen asia mistä oon oikeesti kiitollinen on mun rakas tappelukaveri Kiia! Riitoja on, mutta eikös sanonta menekin, että et voi vihata ellet osaa rakastaa :) Tää tyttö on aina mun tukena, vaikka olisinkin kuinka tyhmä ja tekisin älyvapaita tekoja. Ei voi kukaan olla tärkeämpi. Kuka tarvii miestä ku on tällänen ihminen rinnalla :D

Mutta nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet! Katsotaan mihin joudun tänä vuonna tälläsen kattauksen kanssa :DD 

Mirat :DD <3

Ensi kerralla taidan laittaa tänne mun lyhyitä kirjoitelmia, joita oon kirjotellut kännykkään, kun vain sellainen fiilis on ollut :D

Näkemisiin ja Hyvää Uutta Vuotta 2015 nyt kaikille (:

-mira-