Suorittamista

Sammutin television ja päätin lähteä iltatoimien jälkeen nukkumaan. Päähäni kuitenkin jäi ajatus, että tätäkö elämäni on? Kuinka kauan tätä jatkuu? Kauanko jaksan? Suorittamista.

Elämä tuntuu toisinaan pelkältä suorittamiselta. Päivä päättyy ja huomenna on uusi päivä. On jälleen suoriuduttava päivän askareista; herää, syötä, leiki, hoida kotiaskareet, syö, hoida laskut, käy kaupassa, vaihda vaippa ym. Tätähän se jokaisen vauvan kanssa elävän elämä on. Kun hoitaa kaiken yksin, pystyykö nauttimaan täysillä elämästä? Päiviä meille on suotu monia, mutta meillä on vain yksi elämä.

Pyrin tietenkin nauttimaan kaikesta hyvästä mitä elämääni on suotu, mutta sanontakin sanoo, että kaksin aina kaunihimpi. Äitiysloman yksinäisyys on alkanut saamaan minusta otteen, mutta minua varoitettiin asiasta. Ennen kävin koulussa ja töissä. Ahtasin kalenterini täyteen kaikenlaista menoa ja olin onnellinen. Harvinaiset "älä tee mitään" vapaapäivät olivat luksusta. Olen onnistunut nyt puolet lomastani luomaan itselleni edes jotenkin kiireisen elämän, mutta nykyään istuskelen sohvalla päivästä toiseen miettimässä sitä, kuinka elämäni voisi olla toisin. Minea on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut, sitä en todellakaan kadu. Olin suunnitellut lapsena tulevaisuuteni erilaiseksi: valmistun opettajaksi tai lastentarhaopettajaksi, menen naimisiin, ostan asunnon, saan lapsia. Lapsen saamiseen otin varaslähdön, yliopisto on kaukainen haaveeni ja ammattikoulu on täysin kesken. Kaiken lisäksi opiskelen väärää alaa. Naimisiin menemiseen taitaa vierähtää vuosi jos toinenkin eikä näillä tuloilla ole mitään mahdollisuutta säästää omaan asuntoon. Mutta harvoin elämä kenenkään kohdalla menee niin kuin on suunniteltu. Edes päivä ei suju usein suunnitelmien mukaan.

Huomenna herään jälleen uuteen päivään. Katselen tytärtäni ja olen onnellinen. Onneksi jokainen päivä on uniikki.

-mira-

Kirjoitettu 18.10.