Joulukuu

Olen luonteeltani nainen, joka ei osaa olla paikoillaan. Suunnittelen päivilleni tekemistä, vaikka voisin välillä olla vain kotona ja tekemättä mitään. Jos taas sattuu olemaan parikin päivää putkeen, jolloin jo aamusta olen saanut kämpän kuntoon ja mitään erityistä tekemistä ei ole, päädyn kuitenkin kaupungille kiertelemään kirppiksiä tai käyn kahvittelemassa. Joulukuussa kotona vietetyt yöt ovat jääneet meiltä sormilla laskettavaan määrään, sillä olen ollut syystä tai toisesta reissussa koko ajan.

2.12 suuntasimme Minean neuvolan jälkeen kohti Nastolaa äitini luokse ja vietimme siellä yön, sillä seuraavana päivänä minulla oli kampaaja ja äitini katsoi sillä aikaa tyttöä. 4.12 lähdimme Ouluun tarkoituksena mennä ystäväni babyshowereihin, mutta erinäisistä syistä se sitten lopulta peruuntui. Sinne lähtö ei kuitenkaan ollut turhaa, koska itsenäisyyspäivänä juhlimme Minean serkun syntymäpäiviä. Vaikka tuossa vaiheessa olisinkin voinut jo tulla kotiin, ajattelin, että turha sitä on vain pikaista visiittiä tehdä, kun kerta sinne asti lähdimme. Takaisin tulimme 8.12 ja suuntasimme nokkamme Lahdessa suoraan siskoni luokse kissavahdin hommiin, joka kesti yhdenteentoista päivään asti. Tuolloin vein Minean äidilleni hoitoon ja lähdin yöllä hakemaan siskoani miehensä kanssa lentokentältä ja palasin sen vuoksi yöksi (aamuyöksi) äidilleni. Laiska kun olen, en seuraavan päivänä vähäisen unenmäärän takia kotiin jaksanut mennä, vaan lähdin vasta seuraavana päivänä tiistaina.

Koska joulu teki tuloaan, lähdimme tuon saman viikon viikonloppuna äidilleni tekemään jouluruokia.  Kotiin kurvasimme lauantaina jossa vietimme jopa pari yötä. 19.12 lähdimme jälleen Ouluun mukanamme pari kassillista joululahjoja ja ristiäisvaatteet. 23.12 saimme viettää toisen serkkutytön juhlia, ristiäisiä. Mairesta tulikin Aliisa. Kesken juhlien meidän oli kuitenkin lähdettävä kohti kotiseutua, sillä olimme suunnitelleet viettävämme joulun äitini luona. Yksi yö kotona ja jälleen toisaalle.

Joulu oli Minealle ensimmäinen ja neiti näytti siitä nauttivan vähintään yhtä paljon kuin tämä mammakin! Joulu on minulle vuodessa se tärkein juhla, joten lahjoissakaan ei pahemmin säästelty! Rahaa taisi kulua hiukan suunniteltua enemmän :D Meillä kävi joulupukkikin; täytyihän Minea saada pukin kanssa kuvaan! Neiti sai myös maistaa jouluruokia sekä leikkiä sydämensä kyllyydestä uusilla leluilla vuorotellen murmurin, vaarin ja äidin kanssa. Hän pääsi myös joulusaunaankin! Meidän kaikkien mielestä joulun pyhät onnistuivat mukavasti, kunnes Minealla jo ennestään ollut flunssa paheni. Sitä tautia podetaan edelleenkin, eikä lääkärin mukaan muuta hoitoa nyt ole, kuin Panadol ja riittävä juominen. Tapanina päätimme käydä hiukan pulkkailemassa, vaikkei lunta ollutkaan juurikaan, mutta kun vietimme monta päivää aikaa sisällä, alkoi meitä kaikkia uuvuttamaan.

Kotiin lähdimme vasta 27.12. Nyt vietämme pari päivää jälleen kotona, mutta uudeksi vuodeksi matkaamme jälleen muualle. Neiti täytti Tapaninpäivänä 7 kuukautta ja nyt alkoi todellisemmalta tuntua ajatus, että kohta ollaan viettämässä 1v syntymäpäiviä; ovathan synttärit lähempänä kuitenkin kuin syntymä! Minean kehityksessä ei edelliseen postaukseeni nähden ole paljon uusia juttuja tapahtunut, mutta pikkuhiljaa alkaa neiti tajuamaan liikkeellelähdön idean ja sormiruokailuista on tullut osa meidän arkea. Huh kuinka sottaista puuhaa se onkaan!

Minun onnekseni tyttö nukkuu nyt kipeänä paljon, joten pyykkikone laulamaan ja kattilat kiehumaan! Monta viikkoa pois kotoota saa aikaan ruoattoman jääkaapin ja pursuavan pyykkikorin, joten itse ei tässä vielä ehdi oikein lepäilemään omaa flunssaa pois.

Hyvää loppuvuotta! Vielä ehtii tehdä tänä vuonna asioita, joista voi olla iloinen ja onnellinen ensi vuonna! Kuulumisiin!

-mira-

Ääntä hiljaisuudessa

Jälleen on kulunut edellisestä kirjoituksestani aikaa, joten nyt olisi aika ottaa itseä niskasta kiinni ja julkaista hiukan useammin tekstiä. Olen kyllä kirjoitellut parikin kirjoitusta, mutta jostain kumman syystä itselleni on tullut paha itsekritiikin vaihe ja mikään kirjoitus ei ole tuntunut sellaiselta, jonka voisi julkaista. Nyt kuitenkin ajattelin näin kuukauden hiljaiselon jälkeen kertoa meidän kuulumisia.

6 kuukautta!

Kuuden kuukauden iän saavuttanut neiti kiitää kohti seitsemän kuukauden ikää hurjaa vauhtia eikä tämä mamma meinaa kohta pysyä perässä. Junassa alkukuusta eräs nainen pienen vauvan kanssa kysyi, että minkä ikäinen tyttöni on ja sain hetken miettiä. "Kuusi kuukautta ja risat" tuli hetken hiljaisuuden jälkeen. Naisen tytär oli neljä päivää Mineaa vanhempi. Kahden viikon päästä tyttöni onkin jo seitsemän kuukautta! Huhhuh!

Kuten äsken mainitsin, kävimme jo alkukuusta junareissailemassa ja suuntana oli mikäs muukaan kuin Oulu. Neljä yötä siellä yövyimme, jonka jälkeen suuntana oli jälleen kotiseutu. Minean serkun syntymäpäivien juhlimisen lomassa ehdimme nähdä parikin kertaa toisen kummisedistä, sairastaa vatsatautia, vierailla mummulassa ja vierailla Minean vauvakaverin sekä samalla meidän vanhempien ystävän luona. Seuraava reissu pohjoiseen onkin jo ostettu, mutta sitten on pakko pitää pientä taukoa, jotta saa vain olla kotona eikä rahaa palaisi niin paljoa.

Junassa pääsimme leikkimään kivoilla helmiradoilla

Joululahjat ovat yhtä lukuun ottamatta jo pakattu marraskuun puolella ja kotia koristeltu jouluiseen tunnelmaan. Joulua tulemme viettämään äitini luona, ensi vuonna luultavimmin Oulussa. Mineakin on saanut jo kokeilla omaa tonttulakkiaan! Kiireisten päivien ohessa olen saanut jälleen onnellisena katsella tyttöäni, joka kehittyy niin hurjaa vauhtia. Tytöstä huomaa jo erilaisia luonteenpiirteitä ja välillä hänelle ei voi muuta kuin nauraa. Äidin puhelin on paras (siitä hän sai jo näytön rikkikin..). Kaikki mitä sylissäpitäjä laittaa suuhun, on myös saatava. Jos ei saada, niin meinaa tulla itku. Selällään ei pahemmin viihdytä, joten käännytään vatsalleen. Sekään ei ole kivaa jos kääntyykin niin, ettei näe äitiä. Kukkuu-leikki on huippu! Vieraille ihmisille itketään ja vähän tutuille käännetään pää niin, että kasvot ovat äidin kainalossa. Liikkeelle tyttö ei vielä kunnolla ole lähtenyt, mutta vatsalleen napa-akselin ympäri pyöritään ja silloin tällöin hiukan peruutellaan. Hampaat odottavat kärsivällisesti ikenien alla, vaikkakin välillä ilmoittelevat tulostaan niin, että äidillä sekä tyttärellä meinaa tulla itku.

-mira-