Jälleen on kulunut edellisestä kirjoituksestani aikaa, joten nyt olisi aika ottaa itseä niskasta kiinni ja julkaista hiukan useammin tekstiä. Olen kyllä kirjoitellut parikin kirjoitusta, mutta jostain kumman syystä itselleni on tullut paha itsekritiikin vaihe ja mikään kirjoitus ei ole tuntunut sellaiselta, jonka voisi julkaista. Nyt kuitenkin ajattelin näin kuukauden hiljaiselon jälkeen kertoa meidän kuulumisia.
 |
| 6 kuukautta! |
Kuuden kuukauden iän saavuttanut neiti kiitää kohti seitsemän kuukauden ikää hurjaa vauhtia eikä tämä mamma meinaa kohta pysyä perässä. Junassa alkukuusta eräs nainen pienen vauvan kanssa kysyi, että minkä ikäinen tyttöni on ja sain hetken miettiä. "Kuusi kuukautta ja risat" tuli hetken hiljaisuuden jälkeen. Naisen tytär oli neljä päivää Mineaa vanhempi. Kahden viikon päästä tyttöni onkin jo seitsemän kuukautta! Huhhuh!
Kuten äsken mainitsin, kävimme jo alkukuusta junareissailemassa ja suuntana oli mikäs muukaan kuin Oulu. Neljä yötä siellä yövyimme, jonka jälkeen suuntana oli jälleen kotiseutu. Minean serkun syntymäpäivien juhlimisen lomassa ehdimme nähdä parikin kertaa toisen kummisedistä, sairastaa vatsatautia, vierailla mummulassa ja vierailla Minean vauvakaverin sekä samalla meidän vanhempien ystävän luona. Seuraava reissu pohjoiseen onkin jo ostettu, mutta sitten on pakko pitää pientä taukoa, jotta saa vain olla kotona eikä rahaa palaisi niin paljoa.
 |
| Junassa pääsimme leikkimään kivoilla helmiradoilla |
Joululahjat ovat yhtä lukuun ottamatta jo pakattu marraskuun puolella ja kotia koristeltu jouluiseen tunnelmaan. Joulua tulemme viettämään äitini luona, ensi vuonna luultavimmin Oulussa. Mineakin on saanut jo kokeilla omaa tonttulakkiaan! Kiireisten päivien ohessa olen saanut jälleen onnellisena katsella tyttöäni, joka kehittyy niin hurjaa vauhtia. Tytöstä huomaa jo erilaisia luonteenpiirteitä ja välillä hänelle ei voi muuta kuin nauraa. Äidin puhelin on paras (siitä hän sai jo näytön rikkikin..). Kaikki mitä sylissäpitäjä laittaa suuhun, on myös saatava. Jos ei saada, niin meinaa tulla itku. Selällään ei pahemmin viihdytä, joten käännytään vatsalleen. Sekään ei ole kivaa jos kääntyykin niin, ettei näe äitiä. Kukkuu-leikki on huippu! Vieraille ihmisille itketään ja vähän tutuille käännetään pää niin, että kasvot ovat äidin kainalossa. Liikkeelle tyttö ei vielä kunnolla ole lähtenyt, mutta vatsalleen napa-akselin ympäri pyöritään ja silloin tällöin hiukan peruutellaan. Hampaat odottavat kärsivällisesti ikenien alla, vaikkakin välillä ilmoittelevat tulostaan niin, että äidillä sekä tyttärellä meinaa tulla itku.
-mira-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti