Hän on täällä!

Kyllä, rakas pienokaiseni on syntynyt!

Edellisen blogitekstin kirjoituksesta meni n. 10 tuntia, niin lapsi oli sylissäni, kuka olisi arvannut! Menin nukkumaan keskiviikko-torstaiyönä hiukan ennen kahtatoista, blogin kirjoittamisen jälkeen. Kello oli vain paria minuuttia yli 00.00, kun kuulin poksahtavan äänen ja siinä samassa huomasin, että ääni johtui sikiökalvojen puhkeamisesta ja olin yltäpäältä lapsivedessä. Pienen paniikkiherneen vedin nenään, mutta tajusin sekunnin sadasosissa kerätä itseni ja ilmoittaa parvekkeella istuvalle tulevalle isälle vesien menosta. Hän taisi vetästä sen isomman paniikkiherneen nessuun :D Samalla kun kuivailin itseäni, hän soitti synnärille ja ohjeeksi saimme jäädä kotiin odottamaan supistuksia ja seuraamaan lapsen liikkeitä. Tuona hetkenä oli ihanaa, että hän oli minua tukemassa. Rauhallisesti tuo isukki patisti minut katsomaan vaatteet joilla lähden synnärille, kun tarve tulee ja käski mennä lepäilemään. 

Lepäillessä tajusin nauttia viimeisistä potkuista, joita sain esikoisestani tuntea mahassani. Silittelin mahaani ja itkin. En vielä kivuista, vaan siitä kuinka yhtäkkiä koko raskaus olikin tulossa niin konkreettisesti päätökseen, olinko valmis edes vielä äidiksi? Unenpäästä en saanut millään kiinni ja 02.00 alkoikin jo supistelut. Tuossa vaiheessa en osannutkaan kuvitella mitä kipua oli vielä tulossa. Isä kellotti supistuksia ja äiti valmistautui synnyttämään. Kävin lämpimässä suihkussa, pidin lämmintä kauratyynyä, otin särkylääkettä ja vaihtelin asentoja. Supistusten tihentyessä nopeaa vauhtia, päätimme lähteä hiukan aamu neljän jälkeen synnärille. 

Synnärillä meidät otettiin ihanasti vastaan ja tarkistettiin tilanne. Supistukseni alkoivat olla niin kovia, että meidät siirrettiin hyvinkin pian synnytyssaliin, jossa sain ensimmäiseksi helpotuksekseni ilokaasua. Parit supistukset siinä kestettiin, kunnes kaasun määrää oli lisättävä. Tuossa vaiheessa en huomannut enää ajankulua, elin vain supistuksesta toiseen. Tähän väliin paljastan asian, jota kovin monikaan ei tiedä: synnytyskivut tuntui välillä siltä, että olisin pidättänyt jäätävän isoa kakkaa; takapuoleen sattui enemmän kuin muualle! Noh takaisin asiaan.. :D Pian ilokaasu oli kuin ilmaa minulle ja kätilöt päättivät, että minulle annetaan seuraavaksi epiduraali-puudutus. Kun puudute vaikutti, pääsin hetkeksi nukahtamaan. Ei kipua missään reiluun tuntiin; olin taivaissa. Pian kuitenkin annosta oli lisättävä. 

Kello oli jonkin verran yli 9.00, kun aloimme arvuuttelemaan isukin kanssa mihin aikaan lapsi syntyy. Tuona seesteisenä aikana kätilö antoi luvan babyn isälle lähteä haukkaamaan happea tai käymään vaikka kanttiinissa. Sillä välin ähisin kätilölle, että on vessahätä ja isommat tulee kohta alle. Kätilö tarkasti tilanteen ja totesi, että nyt on todenteolla muutosta tapahtunut ja pääsen ponnistamaan heti kun siltä vain tuntuu. "Kakkahätäni" olikin vain tarve ponnistaa. Onneksi isimies oli juuri saapunut takaisin. 

26.5.2016 4 minuutin ponnistuksen jälkeen klo 10.19 syntyi esikoisemme mitoin 3620g ja 50cm. Tuona hetkenä olin maailman onnellisin. Itkin. Hymyilin. Pidin rakasta tyttöäni sylissä ensimmäistä kertaa. Tuota hetkeä en ikinä unohda. 

Synnärillä olimme kolme yötä ja kotiuduimme 29.5. Nyt tyttäremme on jo viikon ja yhden päivän vanha ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän. 

Kohti kotia!

Isi lähti eilen kotiin töiden vuoksi, joten vietimme ihan ekan yön kahdestaan tytön kanssa. Hormoneissani itkin illalla sitä, että en pärjään hänen kanssaan kaksi kotona. Oli jotenkin tosi turvaton olo. Itkin itseni uneen ja ensimmäisen kerran kun yöllä heräsin imettämään typyä, tajusin, että tässähän me hyvin pärjätään. Onneksi minulla on niin hyvin tukiverkostoa, etten varmasti polta itseäni loppuun lapsen hoidon kanssa. Lapsi sai synnärillä täydet pisteet, lastenlääkäri tarkasti ennen kotiinlähtöä lapsen ja kaikki oli todella hyvin. Saimme jopa lääkäriltä kommentin, kuinka tomera tyttö meillä on! Tyttö tykkää tuijotella ympärilleen paljon, kun on hereillä. Hän ei pahemmin itke ja pieni kitinäkin joskus johtuu vain siitä, että masuun on jäänyt ilmakupla. Täydellinen tyttö, vaikka itse sanonkin <3

-mira-