Onnea on..
Nukkua pitkään. Oli ihana olla perjantaina ja lauantaina äitini luona, kun sain nukkua, sillä yli-innokas isoäiti hoiti pienokaista. He kävivät saunomassa ja suihkussa, jotta pääsin itse yksin heidän jälkeensä saunomaan. Äitini otti aamulla hoitovastuun mielellään, jotta sain jatkaa unia imetyksen jälkeen.
Onnea on..
Oma äiti. Ilman hänen tukeaan tuskin jaksaisin lapsen kanssa yksin niin hyvin. On ihanaa kysyä äidiltä omasta ja siskoni vauva-ajasta ja vertailla sitä meidän vauva-aikaan. Äideiltä saa myös kullan arvoisia vinkkejä arkeen! Niin oma äitini kuin lapsen isän äiti sekä perhekotiäiti on antanut ohjeita ja vinkkejä mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Tietenkin sitä ajattelee välillä, että kyllä minä tiedän, mutta välillä se todellisuus iskee ja tajuan, että enhän tainnutkaan tietää. Harvoin sitä muistaakaan kiittää heitä!
Onnea on..
Mammakaverit. Minulla on jo monia ystäviä ja tuttavia, joilla on lapsia, joten heidän kanssaan on jotenkin niin samalla viivalla. On mahtavaa saada keskustella omista iloista ja arjen hankaluuksista ja saada heiltä myös vinkkejä. "Onko normaalii että tää puklaa näin paljon, mites teillä?" "Miten tää synnytyksestä palautuminen on näin hankalaa ja kipeetä!" "Kannattaaks mun ostaa noita 56-kokoisia pyjamia monta?" Ja me äidit tiedämme, ettei noita tyhmiä kysymyksiä olekaan. Kaikki me olemme olleet lähes samoissa tilanteissa ja tiedämme, että emme ole aina täydellisiä äitejä; emme me tiedäkään kaikkea, vaikka meidän muka pitäisi.
Onnea on..
Olla äiti. Ei olekaan mitään parempaa, kuin huomata miten paljon sitä voikaan rakastaa omaa lastaan. Ei aina ole helppoa rakastaa päälle puklaavaa, yöllä kitisevää ja hoitoalustalle pissaavaa vauvaa, mutta on ihana saada niitä onnistumisen tunteita! Itse olen usein niin iloinen ja helpottunut, kun yöllinen kolmen tunnin valvominen saadaan vihdoin loppumaan ja kaksien kakkojen pesun, pitkään kestävän hikan ja parin imetyskerran jälkeen tyttäreni nukahtaa syliin ja onnistun vielä jopa siirtämään hänet sänkyynsä ilman että hän herää.
Onnea on..
Oma aika. Tälläkin hetkellä nautin, kun saan syödä suklaata ja kirjoitella blogia. Taustalla soi Spotifyn soittolista ja löllöcollarit ei purista mistään. Keittiössä on sotkua ja pyykkiäkin pitäisi pestä, mutta niitä ehtii tehdä silloinkin, kun napero viihtyy sitterissä. Mielummin otan aikaa itselleni, jotta saan rentoutua ja jaksan siten myös paremmin taas vauvan herättyä hoitaa häntä. Ja eikös lapsiperheen koti saakin olla sen näköinen, että siellä eletään? Sotku on ok.
Onnea on..
Olla onnellinen. Olen onnellinen, kun olen saanut kalleimman aarteen, minkä ihminen voi saada. Olen onnellinen lapsestani. Olen onnellinen, kun hän on saanut näin hyvän lähipiirin itselleen. Olen onnellinen, kun saan mahdollisuuden tarjota hänelle hyvän elämän ja antaa hänelle sen, mistä itse olen lapsena jäänyt paitsi. Olen onnellinen että olen onnellinen.
Tarkkasilmäisimmät varmasti huomasivatkin, että blogin nimi sekä nettiosoite on muuttunut! Nyt se sopiikin paremmin tähän vauvateemaan :)
-mira-
Nukkua pitkään. Oli ihana olla perjantaina ja lauantaina äitini luona, kun sain nukkua, sillä yli-innokas isoäiti hoiti pienokaista. He kävivät saunomassa ja suihkussa, jotta pääsin itse yksin heidän jälkeensä saunomaan. Äitini otti aamulla hoitovastuun mielellään, jotta sain jatkaa unia imetyksen jälkeen.
Oma äiti. Ilman hänen tukeaan tuskin jaksaisin lapsen kanssa yksin niin hyvin. On ihanaa kysyä äidiltä omasta ja siskoni vauva-ajasta ja vertailla sitä meidän vauva-aikaan. Äideiltä saa myös kullan arvoisia vinkkejä arkeen! Niin oma äitini kuin lapsen isän äiti sekä perhekotiäiti on antanut ohjeita ja vinkkejä mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Tietenkin sitä ajattelee välillä, että kyllä minä tiedän, mutta välillä se todellisuus iskee ja tajuan, että enhän tainnutkaan tietää. Harvoin sitä muistaakaan kiittää heitä!
Onnea on..
Mammakaverit. Minulla on jo monia ystäviä ja tuttavia, joilla on lapsia, joten heidän kanssaan on jotenkin niin samalla viivalla. On mahtavaa saada keskustella omista iloista ja arjen hankaluuksista ja saada heiltä myös vinkkejä. "Onko normaalii että tää puklaa näin paljon, mites teillä?" "Miten tää synnytyksestä palautuminen on näin hankalaa ja kipeetä!" "Kannattaaks mun ostaa noita 56-kokoisia pyjamia monta?" Ja me äidit tiedämme, ettei noita tyhmiä kysymyksiä olekaan. Kaikki me olemme olleet lähes samoissa tilanteissa ja tiedämme, että emme ole aina täydellisiä äitejä; emme me tiedäkään kaikkea, vaikka meidän muka pitäisi.
Olla äiti. Ei olekaan mitään parempaa, kuin huomata miten paljon sitä voikaan rakastaa omaa lastaan. Ei aina ole helppoa rakastaa päälle puklaavaa, yöllä kitisevää ja hoitoalustalle pissaavaa vauvaa, mutta on ihana saada niitä onnistumisen tunteita! Itse olen usein niin iloinen ja helpottunut, kun yöllinen kolmen tunnin valvominen saadaan vihdoin loppumaan ja kaksien kakkojen pesun, pitkään kestävän hikan ja parin imetyskerran jälkeen tyttäreni nukahtaa syliin ja onnistun vielä jopa siirtämään hänet sänkyynsä ilman että hän herää.
Oma aika. Tälläkin hetkellä nautin, kun saan syödä suklaata ja kirjoitella blogia. Taustalla soi Spotifyn soittolista ja löllöcollarit ei purista mistään. Keittiössä on sotkua ja pyykkiäkin pitäisi pestä, mutta niitä ehtii tehdä silloinkin, kun napero viihtyy sitterissä. Mielummin otan aikaa itselleni, jotta saan rentoutua ja jaksan siten myös paremmin taas vauvan herättyä hoitaa häntä. Ja eikös lapsiperheen koti saakin olla sen näköinen, että siellä eletään? Sotku on ok.
Onnea on..
Olla onnellinen. Olen onnellinen, kun olen saanut kalleimman aarteen, minkä ihminen voi saada. Olen onnellinen lapsestani. Olen onnellinen, kun hän on saanut näin hyvän lähipiirin itselleen. Olen onnellinen, kun saan mahdollisuuden tarjota hänelle hyvän elämän ja antaa hänelle sen, mistä itse olen lapsena jäänyt paitsi. Olen onnellinen että olen onnellinen.
Tarkkasilmäisimmät varmasti huomasivatkin, että blogin nimi sekä nettiosoite on muuttunut! Nyt se sopiikin paremmin tähän vauvateemaan :)
-mira-
2 kommenttia:
Ihana blogi !
Kiitti Emmi (: !!
Lähetä kommentti