4kk

Tyttäreni täytti juuri 4 kuukautta! Minea onkin jo kehittynyt paljon ja viikot vain kuluvat hirmuista vauhtia, puolen vuoden etappi lähenee!

Olemme näiden neljän kuukauden aikana olleet Oulussa kolme kertaa ja Minea on saanut viettää sukulaistensa kanssa aikaa. Tällä viimeisellä kerralla, josta viime yönä kotiin palasimme, sai typykkä jäädä isimiehen kanssa pariksi tunniksi kahdestaan, kun itse lähdin kaupoille. Harvinaista herkkua meille kaikille kolmelle! Kuukauden välein pyrimme siellä käymään, sillä itselleni on todella tärkeää, että Minea saa pitää hyvän suhteensa isään. Katson hymyissä suin, kuinka isä ja tytär viettävät aikaa toistensa kanssa ja siinä sivussa huokuu isällinen rakkaus, mikä olisi tietenkin mahtavaa nähdä päivittäin, mutta elämäntilanne vaatii tällä hetkellä toisin.

Minea tarttuu jo todella hienosti esineisiin. Nyt vatsallaan oleminenkin alkaa olla jopa mukavaa ja yläkroppaa kannatellaan pääsääntöisesti todella hyvin. Vellin juomisen aloitimme jo ennen tätä neljän kuukauden täyttymistä, mikä onkin meille taannut jo noin kuukauden täydelliset yöunet. Soseita ollaan pari viikkoa maisteltu. Itsetehdyt soseet laitoin jääpalapusseihin, joista onkin helppoa pala tai kaksi pistää lautaselle ja mikroon. Lusikalla syöminen onnistuu meillä jo todella hyvin. Tosin ruokalappukaan ei meillä aina ihan auta vaatteiden puhtaana pysymiseen, sillä naperon kädet heiluvat sellaista tahtia, ettei tämä äiti ihan meinaa pysyä vauhdissa mukana.

Viimeisen viikon aikana olen saanut juhlia monesta eri syystä. Vietin viikko sitten omia syntymäpäiviäni, pari päivää myöhemmin vietimme Minean isän syntymäpäiviä (ja samalla mielessäni juhlin sitä, kuinka tasan vuosi sitten sain tikkuun kaksi viivaa ja tiedon äidiksi tulemisesta) sekä Minean tulevan serkun äidin baby showereita. Odottelemme kaikki innoissamme suvun kasvua ja oma vauvakuume vaan kasvaa. Onhan tuossa vieressä tuo omakin pienokainen vielä, mutta kaipaan sitä tunnetta, kun sain Minden ensimmäistä kertaa syliini. Sitä tunnetta ei voi kokea monesti, mutta ei sitä myöskään helpolla unohda. Ja voi mikä vauvamaha-kuumekin minulla on! Itselläni oli niin helppo raskaus sekä synnytys, että voisin kokea ne koska vain uudelleen.

Syksy tulla porskuttaa! Oletteko huomanneet, kuinka kaunista ulkona onkaan? Ota itsestäsi irti ja lähde syksyiselle lenkille nauttimaan viileydestä ja kauniista maisemista! Vasta vuoden päästä voidaan näistä säistä taas iloita.

Serkukset lastenohjelmien lumoissa, käsi kädessä tietty!

 -mira-

Tutti ja pullo

Viikon sisään on tapahtunut paljon kaikkea, josta olen todella onnellinen ja helpottunut.

Tutti ja -pullo ovat saaneet vihdoin paikan Minean elämässä ja kuten jo äsken mainitsin, niin olen todella helpottunut. Nyt voin paremmilla mielillä alkaa jättämään Mineaa hoitoon, myös silloin, kun lapsiperheiden kodinhoidon täti käy täällä meitä auttamassa. Pulloruokinta helpottaa niin paljon omaa elämää. Tutti on sormea parempi imun kohde, sillä tutista on helpompi vieroittaa.

Lempparilelut!

Minea on alkanut myös todella innokkaasti tarttumaan esineisiin, mutta niiden kohdistaminen suuhun tuottaa toisinaan ongelmia, mikä johtaakin itkuun. Äiti avittaa tyttöä ja kaikki onkin taas hyvin. Minea ei vielä käänny selältä mahalleen, mutta mahallaan olemista olemme ahkerasti harjoitelleet. Tänään sain jo ylpeästi katsoa, kun tyttö nojautui käsiinsä ja sai yläkroppaa ylemmäs ja katseen kohotettua eteenpäin niin kuin vauvoilla on tapana :D Harmi ettei puhelin ollut vieressä, niin en pystynyt sitä ikuistamaan. Minea on tosi kova tyttö höpöttämään ja hänen kanssaan voikin jo todella kivasti keskustella. Siansaksaksi tosin. Ja tällä viikolla olen löytänyt meidän lempparibiisit, jotka saavat prinsessan melkein ihan nauramaan ääneen; 'pää, olkapää, peppu' sekä 'jos sul lysti on'. Leikkien laulettuna parasta!

Olen jaksanut kotiäitinä nyt todella hyvin, sillä luonamme on nyt kaksi kertaa käynyt se hoitotäti ja äitini oli myös isona apuna viime lauantaina. Itse tein suursiivousta, kun äiti keitti osan Minean soseaineksista ja samalla vahti tyttöä. Lähdin illalla joksikin aikaa ystävieni syntymäpäiville. Oli ihanaa pitkästä aikaa juhlia koko poppoolla! Parhaiden ystävien seura auttaa todella unohtamaan omat arjen stressit ja nollaamaan hetkeksi. En nyt ihan pohjanmaan kautta sentään nollannut, mutta tarpeeksi hyvin. Lähdin kymmeneksi jo kotiin, jotta sain päästettyä äitini kotiin yöksi. Aamulla olokin oli hyvä, eikä tarvinnut edellisen päivän nesteytystä katua.

Rakkaat!

Ensi viikolla tapahtuu kaikenlaista kivaa, niitä odotellessa! Seuraattehan meitä Instagramissa (@mmiramarika) sekä Snapchatissa (@miramarika).

-mira-

Minä ja hän

Tänään olen ollut äitinä kolme ja puoli kuukautta ja vaikka tämä onkin ollut aina toisinaan raskasta, on tämä aika ollut myös elämäni parasta aikaa! Olen saanut seurata, kuinka tuo rakas esikoiseni kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia.

Tuossa vieressäni on juuri nyt peukaloaan intohimolla imevä tyttö, joka on saanut minut välillä hermoromahduksen partaalle ja välillä taas hymyn pyllyyn ja sydämen muotoiset lasit päähän. Hän heräsi juuri iltapäikkäreiltään ja on kohta vaatimassa ruokaa. Sitä ennen olisi vaihdettava vaippa. Noiden perusrutiinien jälkeen olisi aika leikkiä ja harjoitella makuullaan oloa, jotta pään kannattelu sujuisi paremmin. Pari kertaa Minea onkin jo kääntynyt selältä mahalleen, mutta sängyssä "alamäkeen" tai lattialla, mutta olen auttanut käden pois mahan alta. Sylissä tuo termiitti pyrkii yhä enemmän istuma-asentoon, vaikka sitä ei saisi tehdä vielä pariin kuukauteen.

Yksin oleminen on ollut välillä itselleni tosi rankkaa ja yksinäisyyteen olen välillä oikeasti jopa itkenyt. Oli eräs perjantai-ilta, tyttö nukkui ja netflix ei enää kiinnostanut. Kaverit oli juhlimassa, mutta itse en voinut edes seuraksi selvinpäin lähteä, koska enhän voi Mineaa yksin kotiin jättää. Seuraavana päivänä pakkasin laukun ja lähdin äitini luokse, jotten ihan mökkihöperöksi tulisi kerrostalokaksiossani.

Olen ollut nyt viikon kipeänä, flunssassa. Se onkin hieman vienyt voimiani ja olen ollut todella väsynyt. Eilen meillä kävi lapsiperheiden kotipalvelusta todella mukava täti, joka jatkossa parin kuukauden ajan pari kertaa viikossa käy meitä auttamassa. Tänään hän kävi Minean kanssa lenkillä ja itse sain aikaa saunomiseen (joka omassa saunassa onkin jäänyt synnytyksen jälkeen), syömiseen ja Hottikset 2.0:n katsomiseen. Oli ihanaa olla hetki täysin murehtimatta lapsijuttuja ja sain vain keskittyä itseeni.

-mira-