Tänään juhlitaan isiä, isoisiä, isäpuolia ja mielestäni myös rakkautta. Ei olisi äitiä ilman isää, ei olisi lasta ilman isää eikä olisi lapsen ja isän välistä rakkautta ilman isää.
Pikaisella googletuksella selvisi, että isänpäivän juuret johtavat Yhdysvaltoihin 1900-luvun alkupuolelle. Suuressa osassa maailmaa isänpäivää vietetään kesäkuun kolmantena sunnuntaina. Isänpäivän juhliminen on silti pienempää, kuin äitienpäivän, mutta mielestäni molemmilla vanhemmilla olisi syytä saada viettää omaa juhlapäivää tasavertaisesti. Meidän perheen isänpäivää vietetään tänä vuonna Oulussa, onhan tämä Minean isän ensimmäinen isänpäivä. Aamulla, kun neiti heräsi, annoimme yhdessä väsäämämme lahjan ja isimies näytti siitä pitävän kovasti. Illemmalla menimme isolla poppoolla Minean mummulaan juhlimaan isänpäivää, ensimmäistä kertaa joukossa on kolme isää ja samalla myös papan kolme lastenlasta. Tässä suvussa kolmanteen sukupolveen on saatu vain toistaiseksi prinsessoja, isien kultaisia tyttöjä.
Kirjoitan blogiani yleensä omasta näkökulmastani, mutta tällä kertaa myös pari haastattelemaani isää on päässyt ääneen. Kysyinkin heiltä, mikä on parasta isänä olemisessa ja mikä on haastavinta lapsen kasvatuksessa. Päälimmäisenä näillä isillä oli mielessä rakkaus. On ihanaa saada rakastaa lasta, oli sitten lapsen känkkäränkkäpäivä tai parempi päivä, niin aina kaikesta huolimatta saa omaa lasta rakastaa sydämensä kyllyydestä. Lapsen onnellinen hymy saa isän onnelliseksi. Nauraminen yhdessä hupsuille jutuille kasvattaa isä-lapsi-suhdetta. Lapsen kehitys ja kasvaminen on ihana huomata ja saa myös isille onnistumisen tunteita. Kun on lapsen rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, valmistujaiset tai jokin muu iso juhla, saa isä olla onnellisesti ja ennen kaikkea ylpeästi mukana juhlistamassa lapsen onnistumista ja siirtymistä seuraavaan elämänvaiheeseen. Lapsen kanssa vietettyä aikaa ei voi rahalla korvata; saahan lapsi viettää aikaa rakkaan vanhempansa kanssa ja isä käyttää aikaansa kalleimman aarteensa kanssa. Vaikka isät eivät paljoa välttämättä tunteistaan puhu, niin meidän pienessä perheessä pelkästään rakastaminen näkyy jo katseessa. Pienet teot saattavat kertoa enemmän kuin sanat.
No, isien elämä ei ole ruusulla tanssimista kuten ei ole äitienkään. Monessa taloudessa isä tuo leivän pöytään ja huolehtii taloudesta. Työpäivän jälkeen pitäisi jaksaa viettää aikaa perheen kanssa eikä antaa väsymyksen näkyä kasvatuksessa. On oltava skarppina aamusta iltaan. Jos lapselle ei pysty antamaan erinäisistä syistä aikaa, jää se usein jälkeenpäin harmittamaan. Jos lapsi tekee jotakin väärin, jää isä usein miettimään mikä meni kasvatuksessa vikaan: "Olisinko voinut tehdä toisin?". Nykyään on hienoa, kuinka kasvatusta ja perheen toimiin osallistumista pyritään tasa-arvoistamaan. Isä pyritään saamaan lapsen leikkeihin yhtälailla mukaan kun äitikin.
Nyt vielä toivotan kaikille perheille ja erityisesti isille hyvää isänpäivää <3
-mira-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti