Vauva-arkea

Kun joku kysyy miten meidän arki sujuu ja miten jaksan, voin vielä hyvillä mielin vastata, että tosi hyvin.

Tyttöni on vasta tasan kaksi viikkoa, joten voi olla, että tuohon kysymykseen vastaan todella positiivisesti vain sen takia, että kaikki on niin uutta ja ihanaa, ettei negatiivista vastausta pystykään antamaan. Se uuden viehätys. On uutta ja jännää matkata linja-autolla. Ihana mammafiilis käydä kauniisti nukkuvan vauvan kanssa ruokaostoksilla. Todella supersankarillinen tunne, kun pelastaa itkevän vauvan sängystä, johon se raasu on yksin jätetty nukkumaan. Kakkavaippojen vaihto menee jo rutiinista. 

Mutta meillähän menee tosi hyvin! Olen ihmeissäni, kuinka kuin selkärangasta osaakin lähes kaiken vauvan hoitoon liittyvän. Vielä kaksi viikkoa sitten pohdin, miten tiedän, koska vauvalla on nälkä tai koska se on kitisevä väsymyksen takia. Nyt tuo kaikki tuntuu niin itsestäänselvältä. Ja olen kyllä saanut niin ihanan lapsen, että parempaa en voisi edes toivoa. Ei hän itke todellakaan turhista ja näyttää selkeästi mitä tarvitsee ennen hermostumistaan. Hän tykkää tapitella pitkiä aikoja silmiin ja viihtyy sitterissä, kun itse tarvitsen aikaa esimerkiksi ruoanlaittoo tai pyykkien pesuun. Tietenkin arkea helpottaisi toinen käsipari, mutta pärjäämme kaksinkin! 

Onhan tämä tytön tyllerö tosin vielä niin pieni, että hänen päivärutiineihinsa kuuluu pääasiassa vain syöminen ja nukkuminen. Jossain välissä tirautellaan pissa tai plöräytellään vaippaan kakka, mutta nekin onnistuvat nukkuessa :D 

Meillä yölliset heräämiset tapahtuvat aikalailla säännöllisesti kello kaksi, viisi ja aamulla heräillään kahdeksan aikoihin. Tosin itse aamu-unisena päätän jatkaa unia, jos se aikataulullisesti on mahdollista. Monena päivänä meille on tullut vieraita, joten nousen ylös, kunhan ipana on taas syötetty ja unilla. Välillä on pakko pitää päiviä, jolloin ei tapahdu mitään (..ja niitähän ei vielä ole ollut, mutta päätän nyt pyhittää huomisen ihan kotipäiväksi ilman mihinkään menoa ja ketään vierailijaa!) 

Mamman nappisilmä!

Tässä tutustutaan uuteen kaveriin ja taustalla masussa onkin toinen kaveri!
Tätä Elise-neitiä voi seurailla instagramissa @askelininka ja blogissa

Tänään kävimme päivällä neuvolassa ja tyttö oli todella reippaasti! Painoa oli tullut hyvin lisää pelkän imetyksen voimalla ja tyttö painoikin pari grammaa yli 4 kiloa ja pituuttakin oli n. 3 senttiä tullut lisää. Kesken neuvola-ajan tytölle tuli nälkä ja viimeistään tuolloin myös neuvolatäti varmasti huomasi, kuinka hyvin maidon tuotanto mulla on käynnissä! Tyttö meinasi tukehtua, kun maitoa kirjaimellisesti suihkusi rinnoista. Molemmista. 

Tämän jälkeen kävimme ystäväni kanssa lounaalla ja shoppailemassa. Matkaan tarttui itselleni jopa yksi vaatekappale (ei tosin sitä mitä olin etsimässä, tietenkään..) sekä vauvalle kolme pyjamaa. I love dad- pyjaman kautta saadaan isukki myös arkeen mukaan ;) ..tietty piti myös ostaa I love mom-pyjamakin.. :Dd 

Tänään on myös saatu aikaseks varata kastetilaisuuteen tila ja pappi! Tuo minun piti tehdä jo aikoja sitten, mutta laiska kun olen.. Nyt alkaakin sitten juhlien suunnittelu! Mitä meille päälle, mitä syötävää ja niin edelleen. Enpä ole juhlia joutunut suunnittelemaan sitten omien ylioppilasjuhlien jälkeen! 

Lisää kurkkimista meidän arkeemme taas myöhemmin! Snapchatissa meidät löytää nimellä miramarika; sieltä löytyy vauvakuvia toisen perään. Instagramista löydymme nimellä @mmiramarika

-mira-

Hän on täällä!

Kyllä, rakas pienokaiseni on syntynyt!

Edellisen blogitekstin kirjoituksesta meni n. 10 tuntia, niin lapsi oli sylissäni, kuka olisi arvannut! Menin nukkumaan keskiviikko-torstaiyönä hiukan ennen kahtatoista, blogin kirjoittamisen jälkeen. Kello oli vain paria minuuttia yli 00.00, kun kuulin poksahtavan äänen ja siinä samassa huomasin, että ääni johtui sikiökalvojen puhkeamisesta ja olin yltäpäältä lapsivedessä. Pienen paniikkiherneen vedin nenään, mutta tajusin sekunnin sadasosissa kerätä itseni ja ilmoittaa parvekkeella istuvalle tulevalle isälle vesien menosta. Hän taisi vetästä sen isomman paniikkiherneen nessuun :D Samalla kun kuivailin itseäni, hän soitti synnärille ja ohjeeksi saimme jäädä kotiin odottamaan supistuksia ja seuraamaan lapsen liikkeitä. Tuona hetkenä oli ihanaa, että hän oli minua tukemassa. Rauhallisesti tuo isukki patisti minut katsomaan vaatteet joilla lähden synnärille, kun tarve tulee ja käski mennä lepäilemään. 

Lepäillessä tajusin nauttia viimeisistä potkuista, joita sain esikoisestani tuntea mahassani. Silittelin mahaani ja itkin. En vielä kivuista, vaan siitä kuinka yhtäkkiä koko raskaus olikin tulossa niin konkreettisesti päätökseen, olinko valmis edes vielä äidiksi? Unenpäästä en saanut millään kiinni ja 02.00 alkoikin jo supistelut. Tuossa vaiheessa en osannutkaan kuvitella mitä kipua oli vielä tulossa. Isä kellotti supistuksia ja äiti valmistautui synnyttämään. Kävin lämpimässä suihkussa, pidin lämmintä kauratyynyä, otin särkylääkettä ja vaihtelin asentoja. Supistusten tihentyessä nopeaa vauhtia, päätimme lähteä hiukan aamu neljän jälkeen synnärille. 

Synnärillä meidät otettiin ihanasti vastaan ja tarkistettiin tilanne. Supistukseni alkoivat olla niin kovia, että meidät siirrettiin hyvinkin pian synnytyssaliin, jossa sain ensimmäiseksi helpotuksekseni ilokaasua. Parit supistukset siinä kestettiin, kunnes kaasun määrää oli lisättävä. Tuossa vaiheessa en huomannut enää ajankulua, elin vain supistuksesta toiseen. Tähän väliin paljastan asian, jota kovin monikaan ei tiedä: synnytyskivut tuntui välillä siltä, että olisin pidättänyt jäätävän isoa kakkaa; takapuoleen sattui enemmän kuin muualle! Noh takaisin asiaan.. :D Pian ilokaasu oli kuin ilmaa minulle ja kätilöt päättivät, että minulle annetaan seuraavaksi epiduraali-puudutus. Kun puudute vaikutti, pääsin hetkeksi nukahtamaan. Ei kipua missään reiluun tuntiin; olin taivaissa. Pian kuitenkin annosta oli lisättävä. 

Kello oli jonkin verran yli 9.00, kun aloimme arvuuttelemaan isukin kanssa mihin aikaan lapsi syntyy. Tuona seesteisenä aikana kätilö antoi luvan babyn isälle lähteä haukkaamaan happea tai käymään vaikka kanttiinissa. Sillä välin ähisin kätilölle, että on vessahätä ja isommat tulee kohta alle. Kätilö tarkasti tilanteen ja totesi, että nyt on todenteolla muutosta tapahtunut ja pääsen ponnistamaan heti kun siltä vain tuntuu. "Kakkahätäni" olikin vain tarve ponnistaa. Onneksi isimies oli juuri saapunut takaisin. 

26.5.2016 4 minuutin ponnistuksen jälkeen klo 10.19 syntyi esikoisemme mitoin 3620g ja 50cm. Tuona hetkenä olin maailman onnellisin. Itkin. Hymyilin. Pidin rakasta tyttöäni sylissä ensimmäistä kertaa. Tuota hetkeä en ikinä unohda. 

Synnärillä olimme kolme yötä ja kotiuduimme 29.5. Nyt tyttäremme on jo viikon ja yhden päivän vanha ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän. 

Kohti kotia!

Isi lähti eilen kotiin töiden vuoksi, joten vietimme ihan ekan yön kahdestaan tytön kanssa. Hormoneissani itkin illalla sitä, että en pärjään hänen kanssaan kaksi kotona. Oli jotenkin tosi turvaton olo. Itkin itseni uneen ja ensimmäisen kerran kun yöllä heräsin imettämään typyä, tajusin, että tässähän me hyvin pärjätään. Onneksi minulla on niin hyvin tukiverkostoa, etten varmasti polta itseäni loppuun lapsen hoidon kanssa. Lapsi sai synnärillä täydet pisteet, lastenlääkäri tarkasti ennen kotiinlähtöä lapsen ja kaikki oli todella hyvin. Saimme jopa lääkäriltä kommentin, kuinka tomera tyttö meillä on! Tyttö tykkää tuijotella ympärilleen paljon, kun on hereillä. Hän ei pahemmin itke ja pieni kitinäkin joskus johtuu vain siitä, että masuun on jäänyt ilmakupla. Täydellinen tyttö, vaikka itse sanonkin <3

-mira-

Riks raks ja poks

Viimeisiä viedään!

Päiviä laskettuun siis. Torstai, perjantai ja sitten vihdoin se kauan ja hartaasti odotettu lauantai 28.5.2016. Tosin se, että kuinka kauan syntymää joutuu odottaa onkin toinen asia, mutta tässä pienen perheen tulevat vanhemmat eivät jaksaisi enää odotella. Tänään on jo turvaistuin asennettu autoon ja hoitolaukkukin siellä. Malttamattomat. 

Kummeille on lähtenyt postia!

Tässä vaiheessa voisin kertoa omasta raskaudesta, siitä mitä olen saanut ja joutunut kokemaan. Olen ollut onnekas siinä, että yksin odottaessani olen kokenut varmaan yhden helpoimmista raskauksista mitä voi olla. Ensimmäisellä kolmanneksella eli alkuraskaudessa ainoa oireeni oli kuolettava väsymys. Olisin varmasti voinut töissäkin nukahtaa välillä pystyyn, jollei työssäni olisi paljon ihania työkavereita ja monipuolisia työtehtäviä. Alussa myös tupakan jättäminen vaati joitakin päänsärkyisiä päiviä. Välillä mietinkin, oliko sisälläni oikeasti joku pienen pieni ihmisen alku, kun raskausvatsa ei ollut vielä kasvanut enkä tuntenut mitään pahoinvointejakaan. Tein raskaana ollessa vielä kerran raskaustestin ja kyllä, se oli edelleen positiivinen.

Ensimmäisellä kolmanneksella tuli myös käytettyä aikaa mietiskelyyn. Paljon joutui miettimään miten taloudellisesti pärjään lapsen kanssa, googletin Kelan sivuja tukien takia ja 

 tarkastelin työehtosopimusta mitä se kertoo äitiyslomasta sun muusta. Mieleeni tuli myös muuttaminen pois sen hetkisestä asunnosta huonon sijainnin sekä käytännöllisyyden vuoksi. Pohdin myös miten aion lapsen kasvattaa ja millainen äiti haluan olla. Ajatukset vain pyöri mielessä. Tuona aikana myöskään moni ei tiennyt raskaudestani, joten sen salaaminenkin oli välillä työlästä; halusinhan koko maailmalle riemuiten ilmoittaa, että masussani kasvaa pieni ihme, mutta halusin kuitenkin jarrutella sen kertomista siihen saakka, kunnes isoin riski keskenmenolle oli ohi. Pian onneksi koitti raskausviikko 12 ja sain siitä iloiten, mutta myös jännittäen ihmisille ilmoittaa.

Toinen raskauden kolmannes olikin minulle ihanaa aikaa, ja yleisestikin se on raskaudessa sitä mukavinta vaihetta. Tuona aikana oksensin kerran. Vain yksi aamupahoinvointi koko raskauteen! Väsymys alkoi kadota ja sain ihanaa puhtia päiviini. Masu alkoi kasvamaan ja olo oli ihana, mutta yksi asia alkoi ottamaan päähän: vaatteet eivät enää meinanneet mahtua samalla tavalla kuin ennen. Ensimmäiseksi pieniksi jäikin housut. Mutta mamapökät on ihanat päällä! Ei purista mistään ja näyttää hyvältä päällä! Raskausviikko 20 oli koko tuon ajan kohokohta; saihan tuolloin tietää oliko masussa kasvava pieni ihminen tyttö vai poika! Isä toivoi kovasti poikaa ja äiti tyttöä, mutta silti minulla oli takaraivossa valtava tunne, että poika olisi tulossa. Maman iloksi tyttö näytti masussa olevan! 

Viimeinen raskauden kolmannes tulikin pian vastaan ja pikkuhiljaa alkoikin lasketun ajan odottaminen. Jäin pian lomalle töistä, josta jatkuikin suoraan äitiysloma. Maha alkoi kasvaa yhä isommaksi ja isommaksi ja huomasin kuinka nukkuminen haastavoitui sekä vessassa käymisestä alkoi tulla rasittavaa. Vointi on silti ollut koko ajan hyvä, jos nyt ei lasketa tätä viimeisen odotusviikon tuskaisia tunteita. Tällä kolmanneksella on tullut hoidettua paljon käytännön asioita kuten tukien hakeminen, lapselle säästötilin avaaminen ja viimeisten tarvikkeiden ostaminen. Laskettua aikaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

Mutta pian se onkin käsillä ja pian on myös pieni rakas tyttäreni sylissäni. Ei jaksa odottaa!

Näihin jännääviin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa! Ensi postauksessa saattaakin olla jo kuvia pienestä omasta rakkaasta ihmeestäni <3 

-mira-

Eihän tytöt paukuttele

Hola!

Päivät vähenee laskettuun aikaan ja tänään voin ottaa jo sormet laskemiseen mukaan. 10 päivää jäljellä! Välillä koen jo niin tuskaisia hetkiä, että toivon prinsessani pian syntyväksi. Nyt viimeistään ymmärrän sanonnan 'odottavan aika on pitkä'... 

Lueskelin tuossa pari päivää sitten ystäväni blogia, jossa oli "18x-jatka lausetta" - haaste ja nyt päätin sen saman tehdä!

En ymmärrä .. ihmisiä, jotka jakavat Facebookissa päivityksen tyylillä: "oli tääki taas päivä" ..Tollanen päivitys joka kerää huomiota mut ei avaa kellekkää mikä tilanne on?!?

-

Seuraavaksi ajattelin .. lähteä moikkaamaan nukkumattia

-

Viimeaikoina .. minulla on ollut jäätävä pesänrakennusvietti! Selailen netissä erilaisia sisustusjuttuja, siivoilen kotona (..eräs päivä aloin puunaamaan keittiön tuolejakin..) 

Babyn kehtonurkkaus sai uutta ilmettä, lisää tulossa!

-

En osaa päättää .. minkä tatuoinnin otan seuraavaksi monen idean joukosta!

-

Muistan ikuisesti .. kerran bussin käytävällä seistessäni nojanneeni tuntemattoman miehen jalkaan ajatellen sitä käsinojaksi..tajusin vasta kun mies alkoi liikuttamaan jalkaansa, että se ei ollutkaan käsinoja! Hupsan!

-

Päivän paras juttu .. oli käydä ihanien työkavereiden kanssa lounaalla ja saada masu täyteen hyvää ruokaa!

-

Noloa myöntää, mutta .. saatan piilottaa joskus tiskit uuniin. Vihaan tiskaamista ja pikaisella varoituksella jos joku tulee kylään, ei tiskivuorta ehdi tiskaamaan..

-

Viikko sitten .. istuin tällä samaisella paikalla samaan aikaan ja kirjoitin blogia 

-

Kaikista pahinta on .. kysyä monta kertaa "Ai mitä, en kuullut?" ja liian monen kysymisen jälkeen vain nyökätä päätä ja mumista jotain silti tietämättä mitä toinen minulle sanoi.. Ja tietenkin tuurillani se oli jokin kysymys johon piti jotain vastata ja saan vielä kysyä uudelleen että mitä..

-

Salainen taitoni on ..niskojen hierominen!

-

Jos saisin yhden toiveen se olisi .. että saisin lisää toiveita, jotka toteutuisi!

-

Minulla on pakkomielle .. ottaa margariinipurkista levitettä niin, että se jää tasaiseksi ja muruttomaksi. Vieraillessani jonkun luona alan tasoittamaan heidän margariinirasiaansa..joskus se hävettää!

-

Söin tänään .. Ilmakuivatulla kinkulla höystettyä salaattia

-

Ärsyttävintä on .. herätä pitkin yötä, kiitos loppuraskauden. Eiks lapsi vois potkia päivällä ja virtsarakon toiminta lakata yöksi?

-

Tekisi mieli .. tuoremehua oikein kylmänä

-

Minusta on söpöä .. lässyttäminen.. oli kyseessä sitten koiralle, omalle kullalle tai vauvalle lässytys :D 

-

Hävetti .. päästää yks päivä kaupassa aivan vahingossa ilmoja pihalle..ja nyt hävetti myöntää että nainenkin paukuttelee joskus.

-

Olenko ainoa, jonka mielestä .. suihkussa laulaminen on suihkuttelun kohokohta!

-mira-

Kevättä rinnassa

Täällä taas!

Heräsin eräs aamu jopa pirteänä ja päätin lähteä kaupasta ostamaan jotakin hyvää aamupalaa. Samalla huomasin kuinka luonto tuoksui ja linnut visersivät. Siinä auringon paisteessa taapertaessani olin varmasti silmin nähden onnellinen. Aurinkolasit päässäni kuvittelin jo oikeasti ensi kesän; sen kuinka kuukauden päästä kävelisin Lahden satamassa vaunujen kanssa, nauttisin silloin tällöin (lue joka päivä) jäätelöä ja kävisin ystävieni kanssa piknikillä. 

Olen nyt hyvinä ja lämpiminä säinä useasti istuskellut parvekkeella ja ottanut aurinkoa, mitä tässä muutakaan lomalainen tekisi! Voitteko kuvitella kuinka haastavaa on saada muullekin aurinkoa, kun nenälle jonka sain palamaan ja mahalle joka synnytyksen jälkeen tulee näyttämään aivan mustalta, sillä iho palaa takaisin isolta venytykseltä? Okei, saan kyllä koko etupuolelle aurinkoa, mutta haasteeksi jää kropan toinen puoli! Eihän sitä vain voi lysähtää mahalleen makoilemaan ja nauttimaan, kuinka aurinko lämmittää selkää ja jalkojen takaosia! Voi masu minkä teet :D Fiksuna likkana sentään tajusin, että voihan tuossa tuolilla istua väärinpäin ja täten saada selällekin väriä :) Jalat ehtii kyllä ruskettumaan kesän aikana.

Tässä mammaloman aikana olen saanut hankittua kaikenlaista tarpeellista ja ei niin tarpeellista pienokaiselle. Masussa kasvaa siis hyvin suurella todennäköisyydellä tyttö! Pitkään etsin niin käytettynä kun uutena vauvalle vaunuja, ja mielellään yhdistelmävaunuja, jotta saan ne sitten rattaiksi kun siihen tarve. Uudet vaunut maksavat oikeasti aika mielettömästi! Sitä ajatellaan, että "lapselle sitten hankitaan ne Emmaljungat", mutta kuinka moni tietääkään paljon nekin uutena maksavat? Tuhat euroa, ylikin. Ei sitä ainakaan itselläni ole sellaisiin varaa. Olen myös huomannut, kuinka helposti sitä tavallaan kilpaillaan vauvalle ostetuista tarvikkeista! Mitä tunnetumpi merkki, sitä parempi. Mutta kuinka monella yksin vauvan kanssa jäävällä onkaan sellaisiin varaa? Ei itselläni käynyt mielessänikään ostaa Emmaljungia, kyllä halvemmallakin löytyy todella hyviä vaunuja :) Itse ostin Baby Merc Junior- yhdistelmävanut ja luin niistä todella paljon hyviä palautteita netistä. Päätimme isukin kanssa yhdessä kuosin, ja vaikka itse sanonkin niin kyllä noi on aivan ihanat! Kalpenee muut näiden rinnalla, kun rinsessan kanssa ollaan vaunuilemassa ;) 

Äitini hankki minulle tuttavansa kautta käsintehdyn kehdon, ja ai että olen tästä kehdosta niin onnellinen! Yhdessä suunnittelimme äidin kanssa millainen tästä tulisi; kehto on saanut kolmesta eri kehdosta vaikutteita ja itse päätin vielä lopuksi värinkin. Kehto on sopivan korkea sänkyni viereen; ei tarvitse kumarrella. Sen saa myös keinumaan ja kun yhden tapin laittaa paikoilleen, saa kehdon myös liikkumattomaksi. Tästä tulee niin mun silmäterä ja toivon, että vielä lapsen lapsetkin tässä nukkuisivat!

Moni ystäväni ja tuttavani on joutunut kokemaan ja ehkä hiukan tylsistymäänkin mun kokoaikaiseen vauvahöpötykseen.. Mutta itse olen niin täpinöissäni! Ja jos totta puhutaan, niin mitäs muutakaan minulla olisi, mistä juttelisi? Olen lomalla ja elän vauvantarvikkeiden keskellä ja masussani potkii pieni möhköfantti. Kotonani ei ole tällä hetkellä ketään, jolle potkuista ilmottelisin tai jonka kanssa hypistelisin noita niin suloisia vauvan vaatteita ja tarvikkeita. Siksi läheiseni ovat joutuneet uhreiksi, pyydän anteeksi! :D Nyt voisin puhua jostain muusta kun vauvajutuista... 

Yllätyin, kuinka olenkaan saanut vietettyä nyt noin 1,5 kuukautta lomaa näinkin nopeasti! Minusta on ihanaa, kun olen Lahteen muuttanut, että olen saanut viettää enemmän ystävieni kanssa aikaa ja todella moni on tullut käymään luonani. On ihana saada viestejä, joissa lukee "Mira ollaa koht sun luona, keitä kahvit" tai "Mennääks lounaalle ja samalla kirppiksille?" Nastolasta käsin en olisi tosiaankaan näin usein viettänyt aikaa ystävieni kanssa. Olen käynyt monena päivänä satamassa, joskus jäätelöllä ja joskus katsomassa auringonlaskua. Itse niin luontoa rakastavana ihmisenä nautin mielettömästi ulkona olemisesta, olen sitten parvekkeella tai kirjaimellisesti ulkona. Jos joku kesällä kaipaa seuraa rannalle, metsälenkille tai vain satamaan niin minuun saa ottaa yhteyttä!

Lahden mahtavat, yli kahdenkymmenen asteen helteet, ovat saaneet minut koluamaan kesävaatteita kaapista. Kyllähän niitä vaatteita on, mutta kuinka moni mahtuu tällä hetkellä päälle? Se onkin sitten eri asia.. :D Onnekseni tajusin, kuinka haaroista revenneet äitiysfarkut ovatkin onnen omiaan pieneen tuunaukseen ja leikkelin niistä shortsit. Pidemmät paidat sopivat vielä hyvin, mutta suurin osa paidoista jää liian lyhyiksi ja saa mahani näkymään. Mutta eipä tätä raskautta olekaan enää paljoa jäljellä! 

Tänään raskaus on niinkin pitkällä kun rv37+4 ja se merkitsee että jäljellä laskettuun olisi enää 2 viikkoa ja 3 päivää! Vähiin käy päivät! Raskaus on nyt täysiaikainen ja vauva voi syntyä koska vain.

Ihan lopuksi oli pakko laittaa pieni kevennys! Nauroin tolle maha kippurassa ku näin ton ja oli pakko tallentaa puhelimen muistiin :Dd !!

Nauttikaahan säistä! Koitan päästä vielä kirjoittelemaan, ennen kuin lapsonen päättää tähän maailmaan syntyä :)

-mira-

Vuodesta tähän hetkeen

Ja näin on vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta, en sanoisi itseäni kovin ahkeraksi. Nyt kuitenkin työkaverini sekä samalla tärkeä "mammakamu" innosti minuakin taas koneen äärelle ja kirjoittelemaan tänne blogiin. Kannattaa käydä lueskelemassa hänenkin blogia ja seurata instagramissa nimellä @askelininka , mikäli vauva-arki sun muu kiinnostaa. Minua voi seurata instagramissa nimellä @mmiramarika ja snapchatistä löydyn miramarika nimellä :) 

Mistähän sitä nyt sitten jatkaisi? Pohdin pitkään kerronko mitä tähän vuoteen on mahtunut vai aloitanko puhtaalta pöydältä; päädyin nyt ainakin kertomaan lyhyesti mitä vuodessa on tapahtunut.

Viime toukokuussa olin työssäoppimassa Oulussa Cumulus-hotellin Huviretki-ravintolassa, jonka loputtua lähdin takaisin kotiin, Nastolaan. Kesätyöt aloitin samantien Lahden Amarillossa ja sille tielle olenkin jäänyt. Kesän loputtua kirjoitin puumerkkini työsopimukseen ja olen nyt vakituisessa työsuhteessa! Huippua! Kesän aikana tuli pari kertaa käytyä Oulussa, mutta muuten vietin kesäni todella tiiviisti myyden Amarillo Big Burgereita kera mansikkamargaritojen. Juhannukseksi sain vapaan ja juhlin huippuporukan kanssa Himoksella huvilassa yli 20 henkilön voimin, kesän kohokohta! Syksyllä jatkoin koulunkäyntiä töiden ohella, eli päiviini ei mahtunut sitäkään vähää vapaa-aikaa mitä kesällä oli. 

Syyskuussa vietin kavereideni kanssa 20wee-synttäreitä, ja ne ovatkin jääneet viimeisiksi juhliksi alkoholin merkeissä. Ei, en ole alkanut absolutistiksi. 

Kaksi päivää syntymäpäivieni jälkeen saimme tuon Oulun miekkoseni kanssa jakaa hiukan pysäyttävän uutisen; olin raskaana. Meidän tilanne oli muutenkin mielenkiintoinen, mutta kun lisäsimme soppaan mausteeksi raskauden, ei tilanne ainakaan helpottunut. Kaikkien sekavien ajatusten, erimielisyyksien ja tunteiden myllerryksien jälkeen päädyimme, tai siis päädyin, pitämään vauvan ja tässä sitä nyt ollaan viimeisellä kuulla raskaana. 

Raskausuutinen sai tietenkin mieleni vaeltamaan kaikessa hyvinkin tärkeässä, kuten taloudellisesti pärjäämisessä, olisinko hyvä äiti, voisinko antaa lapselleni kaiken mitä hän tarvitsee yms. Noiden ajatusten vallitessa mieltä, päätin keskeyttää koulun ja keskittyä työelämään. Kävin kirjoittamassa koululla nimmarini opintojen keskeytystä koskevaan lomakkeeseen ja keräilin töissä kaikki mahdolliset jaossa olevat työvuorot itselleni. Mammaloman tukiin vaikuttaa viimeisen kuuden kuukauden tulot; mitä enemmän saanut palkkaa, sitä enemmän myös tukia tulee. Koulua jatkan taas 2.3.2017.

Tähän väliin on huomautettava, ettei tästä nyt ihan lyhyttä teksiä ilmeisesti tullutkaan :D

Vuoden vaihteessa muutin Lahteen lyhyempien ja helpompien työmatkojen vuoksi. Sainkin ihanan asunnon läheltä keskustaa ja satamaa ja hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Nastolaa ei enää ole kuntaliitoksen myötä, mutta minulle se alue on aina Nastola. Vanhempani sekä siskoni asustelee siellä, joten käyn siellä niin usein kun mahdollista..oon meinaa aika mamman tyttö :p Lomalle töistä jäin 30.3 ja virallisesti äitiyslomani alkoi 22.4. 

Lapsen laskettu syntymäaika on 28.5 eli siihen on nyt 4 viikkoa ja 5 päivää! ..aika on mennyt niin siivillä! Tämä kahden kuukauden loma on aika pitkä viettää yksin. Onneksi olen saanut viettää paljon aikaa ystävieni sekä perheeni kanssa. Parasta tähän mennessä on ollut shoppailu! Kiertelen paljon kirpputoreja ja keskustassa todella helposti eksyn Lindexin tai H&M:n vauvanvaateosastoille. Tämän seurauksena pikkuisen vaatelaatikko alkaa jo pursuamaan ja lisää tilaa olisi saatava :D Mutta kaikista vauvahömpötyksistä tulen varmasti kertomaan lisää seuraavissa blogikirjoituksissani, en siis tähän jo valmiiksi pitkään tekstiin enää niistä kerro ;)

Nyt valmistaudun unille, joita ennen tosin pääsen kokemaan jälleen miltä tuntuu olla sisältäpäin potkittu! Huomenna lähdenkin siskon kanssa PartyLite-kutsuille, joista jään luultavasti äidin luokse vappua viettämään. 

Minun taustaani voi muutes tutustua täältä. !! 

-mira-

Pohjosen tyttö

Moikka!

Taas olen ylpeä itsestäni, kuinka usein oon jaksanut tänne kirjoitella, mutta minkäs laiskuudelle voi :DD

Viime kirjoituksen jälkeen on jälleen tapahtunut vaikka mitä! Kahden kuukauden Amarillossa työssäoppimisesta Oulussa asumiseen :D Amarillossa, Lahdessa, olin helmi- ja maaliskuun työssäoppimassa ja tykkäsin todella paljon, Ensimmäinen onnistunut työssäoppiminen sai mut uskaltamaan kysymään sieltä kesätöitä ja sen myös sain! Huomaan, että viihdyn paremmin tiskin toisella puolella baarissa, kuin tanssilattian puolella :Dd ,,ehkä joskus käyn vielä baarimikon koulutuksenkin! Työssäoppimisesta käteeni jäi anniskeluvastaavan paperit, ensimmäinen kunnon kesätyö sekä avoin mieli ravintola-alalle, mitä en jotenkin koskaan tullut edes ajatelleeksi. 

Nyt minut löytää vielä kolmen viikon ajan Oulusta. No, miten tänne päädyin onkin taas jälleen kerran aika mielenkiintoinen yhteensattuma. Kuten aina, kaikki kouluun liittyvä homma kannattaa jättää viimeiseen vihellykseen! Uusi jakso alkoi 1.4 ja tuona aamuna ei minulla ollut mitään tietoa missä vietän toisen työssäoppimiseni.. Olin kysellyt monesta yrityksestä paikkaa tuon edellisen viikon sisällä, mutta mitää muuta vastausta mistään ei tullut kuin, että et pääse työssäoppimaan. Tässä vaiheessa voisin myös ihmetellä, miten moneen paikkaan laitoinkaan viestiä ja soitin, mutta tähän päiväänkään mennessä en ole mitään vastausta saanut varmaan seitsemästä yritykestä! Mutta takasin edelliseen stooriin: kun en mistään paikasta mitään vastauksia saanut, aloin pikkuhiljaa turhautumaan ja ajattelemaan, että valmistumiseni tulee venymään. Valittelin tilannetta Miralle, rakkaalle kaimaystävälleni, ja tokaisin läpällä, että mä lähen kohta kysymään Oulun eri matkailuyrityksistä, olisiko mahdollista tulla työssäoppimaan kahdeksi kuukaudeski. No tyttöhän tuosta innostui ja sai mutkin ajattelemaan, että "hitsit kokeillaanpa onnea!" Soitin toiseen hotelliin ja saman tien sain varmistuksen, että mikäli majoituksen saan hoidettua niin paikka on mulle! Tässä vaiheessa olin pienenä tyttönä äitini kanssa aivan hämillään, että lähdenkö taas Ouluun! :DD Majoitusta etsin yhden vuorokauden, kunnes eräs kaverini täältä Oulusta vinkkasi, että kannattaa laittaa Facebookkiin Oulun puskaradioon viestiä. Viestin laitoin ja meni vain hetki kun sain kun sainkin kahdeksi kuukaudeksi majoituksen ja hyvältä sijainniltakin jopa! (: Asun nyt siis kahden samaa ikäluokkaa olevan jätkän kanssa saman katon alla! Ja kyllä, olen vähän hullu! XD Mukavaa on ollut ja tykkään todella paljon asua täällä ja olla Cumuluksessa työssäoppimassa. Haikein mielin ajattelen, että piakkoin pitäisi paluulippu Nastolaan ostaa..

Haikean fiiliksen tässä tekee myös se, että poikaystäväni asuu täällä Oulussa ja itse olen koko kesän noin 600:n kilometrin päässä. Tässä kolme viikkoa olen totutellut inttileskeyteen, joten eiköhän se kesäkin pärjätä! (: 

Mulla on ollut todella mukavaa täällä! Ei ole ollut yhtäkään tylsää päivää, sillä olen viettänyt päivät joko töissä tai uusien sekä vanhojen kavereiden kanssa! Viimeksi, kun muutin tänne Ouluun, taisi koti-ikävä iskeä jo parin viikon jälkeen ja lähdin ensimmäisellä mahdollisella junalla kotiin Nastolaan. Nyt ei ole käynyt mielessänikään, että olisin lähtenyt käymään kotiseudulla ja kuitenkin yli kuukauden olen täällä asustellut (: ,,tai sitten musta on tullut vaan iso tyttö :D

Mutta nyt pidemmittä puheitta mä suuntaan itseni takaisin sänkyyn, koska ihanan yskän ja hengenahdistuksien takia en viime yönä saanut unta ! ..illalla näenkin vihdoin kolmen viikkon intissä kiinni olemisen jälkeen rakkaan miekkoseni <3 

Hyvää kevättä! 

-mira-

Uskalsimpas taas aloittaa!

Hei!

Olen nyt lyhyen ajan sisällä kuullut pariltakin eri taholta, että Mira sun blogi oli niin hyvä, miksi et ole kirjoittanut nyt vähään aikaan!? No vastaus on se, että ajattelin ettei ketää nyt mun blogi voi kiinnostaa, mutta nyt ajattelin edes niiden parin kiinnostuneen ihmisen takia kirjoitella tänne uudestaan! (: Kiitos viimeisistä tsemppauksista Tuure ja Roosa! :)

Jos mua ja mun menneisyyttä ei joku tiedä niin sen voi lukea täältä. En pelkää olla kertomatta sitä kaikkea mitä olen kokenut ja toivonkin, että jokainen voisi jakaa omaa elämäänsä ja kokemuksia avoimesti. 

Nyt lyhyesti tämän hetkisestä tilanteestani! Asun Nastolassa omillani ja käyn matkailualaa Koulutuskeskus Salpauksessa, koska tosiaan muualle en päässyt. Käyn kahden vuoden koulutukseni nyt loppuun ja lähden varmaankin jatkamaan opiskeluja opettajaksi tai sosionomiksi. Avoimin mielin eteenpäin, koska tääkin koulutus, jossa nyt olen nii on loppujen lopuksi aika hieno paikka, koska olen saanut todella hienoja ystävä ja opin asioita, jota harva tulee koskaan oppimaan (:

Olemme uusien luokkalaisten kanssa käyneet kanta-asiakkaan tavoin Dublinissa viettämässä torstaisin vähän hauskaa ja muillekkin päiville on kyllä löytynyt syy juhlia; pikkujoulut, tj0, läksiäiset, muuten vaa ja sitä rataa :DD Meistä on tullu team Hyvät Tyypit ja meitä taitaa ollakin yhteensä 9 tyyppii :) Tän porukan takii jaksaa tulla kouluun, vaikka kuinka masentais tai jos Dublintain juhliminen on menny myöhäseksi. Okei, Dublintain jälkeen vain, jos kaikkien olo sen jotenki edes suosii :Dd

Heidi, minä ja Pinja <3

Meijän porukalla ei oo koskaa tylsää !! Kuvassa ei ole kaikkia `Hyviä Tyyppejä´

Noh koulun lisäksi on elämässä muutakin. Jonkin verran on tultu oltua yksin kotona ja mietittyä kaikenlaista hienoa ja ei niin hienoa. Joskus sitä miettii kuinka ihania ja rakkaita ihmisiä olen voinut saada ympärilleni. Omien vanhempieni ja siskon lisäksi tärkeitä elämässäni on perhekodin vanhemmat, tulihan niiden kanssa asuttua vähän yli 10 vuotta saman katon alla. Kaikki lapset joiden kanssa olen tullut siellä läheisiksi, eivät tule koskaan katoamaan sydämestäni. Kaikkein tärkeimmät ovat Miro, Roope ja ehdottomasti Elina. Ne on mulle niin tärkeitä ihmisiä, että heitä on aivan pakko kutsua sisaruksiksi. Näin tässä pari viikkoa sitten toisen veljeksistä, Miron. Edellisestä näkemisestä oli erinäisten syiden takia 2 vuotta ja olen todella onnellinen, että viimein sain taas tavata hänet! <3

ps. Tänää sain taas vähän iloa elämään, kun ostin lipun kohti Jyväskylää ja pääsen tapaamaan Elinaa taas pitkästä aikaa! (::

Teletappi ja lipputanko, rakas veli :)

Toinen asia mistä oon oikeesti kiitollinen on mun rakas tappelukaveri Kiia! Riitoja on, mutta eikös sanonta menekin, että et voi vihata ellet osaa rakastaa :) Tää tyttö on aina mun tukena, vaikka olisinkin kuinka tyhmä ja tekisin älyvapaita tekoja. Ei voi kukaan olla tärkeämpi. Kuka tarvii miestä ku on tällänen ihminen rinnalla :D

Mutta nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet! Katsotaan mihin joudun tänä vuonna tälläsen kattauksen kanssa :DD 

Mirat :DD <3

Ensi kerralla taidan laittaa tänne mun lyhyitä kirjoitelmia, joita oon kirjotellut kännykkään, kun vain sellainen fiilis on ollut :D

Näkemisiin ja Hyvää Uutta Vuotta 2015 nyt kaikille (:

-mira-